"Mulla on Sing When Your Winning, Escapology ja I've Been Expecting You shufflella; hurraa teknologia! Perjantaina oli hauskaa."
19.1. 2006 [fiilis: jäässä, jäässä, jäässä]
Milloin on todella kylmä? Silloin kun Kauppakadulle hajonnut six–pack jäätyy vaahdoksi. Silloin kun Terhikin pistää villasukat kenkiin. Eli nyt on todella kylmä. En olisi lähtenyt kotoa mihinkään, mutta minut taivuteltiin todella taitavasti menemään Sprachpraxis luennolle (jos ei se olisi ollut Wilfingerin olisin todella vihainen). Kävin sitten keskustan vaatekaupoissa lämmittelemässä.
Olen tutkaillut tässä miesten ja naisten eroja. Koska vain miehen suusta kuulee lauseen puolentoista suklaapalarivin jälkeen: ”Ei kiitos. Nyt riittää.” Todistaakseni että on normaalimpiakin herkuttelutapoja menin eilen –15 asteen pakkasella Tiinalle syömään jäätelöä. Koska minun näkökulmastani Danten alin helvetti voisi jäätyä (tosin se taitaa olla jo valmiiksi jäätynyt) ja silti voisi vielä syödä jäätelöä.
Bussissa mietin taas vähän ”lempi”nimien asteita. Siis että kuka saa kutsua milläkin nimellä. Esimerkiksi minun perheenjäsenet saa kutsua minua Teppikseksi, mutta muut saa turpiin. Kaverit saisivat vaikka huoritella, jos se tapahtuu oikealla äänensävyllä (tietenkin kaikki kaverit on niin täysjärkisiä ettei harrasta sitä). Tytöttelyä en siedä kun yhdeltä henkilöltä, vaikka kavereita puhuttelenkin tytöiksi (jos ette sattumoisin ole vielä huomannut). Niin ja tietenkin Terhiksi saa kutsua kuka vaan kun sillä nimellä on nyt satuttu kastamaan. Ja äiti tykkää kutsua Terhi Tuuliaksi (joskus myös sukunimen kanssa) kun olen tehnyt jotain mitä ei olisi pitänyt tehdä.
Taas eilen täysin tuntematon nainen rupesi juttelemaan pakkasesta ulkona. Eikä siis vaan tyylin ”Hui, onpas täällä kylmä, hei hei!” Vaan kertoi mitä oli pistänyt päälle ja mihin oli menossa ja kuinka kauaksi aikaa. Kai ne katsovat että olen niin vaarattoman näköinen. Tai sitten lähetän jotain täti–vibeja ympäriinsä, koska ei tosiaankaan ollut ensimmäinen kerta kun näin käy. Eikä se minua haittaa, minähän puhun mistä tahansa, kenen kanssa vaan. Se on vaan hassua, kun kaikkia ne eivät edes uskalla katsoa silmiin.
Kohta pitäisi ruveta laittamaan ruokaa, ja sitten kömpiä viltin alle lukemaan hömppää (ja popsimaan karkkeja).
15.1. 2006 [fiilis: hymyilyttää]
Katsoin juuri Nelosen tämäniltaisen sunnuntaileffan, Kuinka hukata kundi 10 päivässä. Pelottava. Löysin itsestäni huolestuttavan paljon Andien piirteitä. Andien piirteitä ennen Staten Islandin reissua. Apua!
Bloggaamisesta tuli huomattavasti vaikeampaa kun löysin jonkun josta en voi kirjoittaa samalla lailla kun kavereista. Tai joku löysi minut. Yhtäkkiä huomaan sanovani oikeat sanat ja tekeväni väärät asiat (kuten unohtavani miten purkinavaaja toimii ja tiputtavani dvd:n kirjahyllyn taakse). Ihan oikeasti, se dvd:n tiputus oli tosi lahjakkaasti tehty. Kaikki ei siihen pystyisi.
Lisäksi tänään listasin magnan miesten nimiä ja muistin kaikki 9, mutta unohdin sen yhden… Sen yhden johon olin auttamatta ihastunut vielä lokakuussa. Muistin unohtaneeni jonkun, mutta en ketä.
Presidentin vaalit meni toiselle kierrokselle! Paljastan auttamatta ehdokkaani ja kantani kun iloitsen siitä, mutta ei voi mitään. Tällä naamalla ei nyt kuitenkaan valehdella kovin vakuuttavasti. Joten, hyvä Sauli!
Huomenna alkaa saksankin luennot. Lukujärjestys on siltikin aika löyhä. Ei haittaa. Opintopisteitä (miksi niitä kutsutaan kun niitä ei voi kutsua ovareiksi? opsit?) tulee silti toivottavasti tarpeeksi. Eikä pää hajoa. Toivottavasti.
Hulluksi tulemisesta olen ollut huolissani. Siitä että olen ruvennut kuvittelemaan asioita ja ihmisiä. No, ainakin on hyvä mielikuvitus. Väitti kuka tahansa mitä tahansa. Koska nämä tilanteet ja ihmiset on aika täydellisiä.
11.1. 2006 [fiilis: todella hyvä]
Jee! Luennot alkoi eilen. Ja kun mulla nyt on tällä viikolla vain kaksi kun saksa ja The Story of English alkaa vasta ensi viikolla, niin olen molemmista todella innostunut. Varsinkin kun eilen oli Colemanin historia kurssi ja ne on aina tosi mielenkiintoisia. Ja kun siellä on kaikki tutut naamat ja ihanat ihmiset. Coleman varsinkin. Hahaha Olen masokisti mutta tykkään siitä kun pitää vaan kuunnella ja kirjoittaa eikä oikein kannata pohtia mitään muuta kun sitten tipahtaa kärryiltä.
Sovittiin juuri tyttöjen kanssa että lähdetään 21. päivä ulos. Ulos ulos. Ihan vaan tytöt ja ei mennä metsästämään miehiä eikä kukaan ota miehiä mukaan, ei kukaan meistä ja pidetään vaan hauskaa. en koko joululomalla käynyt ulkona ja pakottava tarve olis päästä tanssimaan. Ja tyttöjen kanssa mulla on aina hurjan hauskaa.
Ja tänään katsotaan Tiinan kanssa likka–leffoja ja syödään jäätelöä kun kummallakaan ei ole huomenna luentoja ja siitäkin on jo ainakin se joululoma kun viimeksi tehtiin sitä. Viimeksi katsottiin se Hilpeys ja ennakkoluulo ja hauskaa oli. Plus että Aishwarya Rai on siinä todella kaunis ja se laulaa, ja tanssii, ja näyttelee. Kateeksi käy. Vähän mä vaihdan ala ja rupean Bollywood–näyttelijäksi. Tosin ei se musta hyvää tanssijaa silti tee. Tai lahjakasta näyttelijää. Tai… enpäs sanokaan sitä.
anu yrittää juuri selvittää sen mac–osoitetta ja epäilee että se on joku blonditesti. Kun ei tiedä onko se macphyther pci adapter vai converter. Ei se mikään blonditesti ole, se on humanistitesti ja me molemmat läpäistiin se ihan puhtailla papereilla! Heh heh he että pesunkestäviä humanisteja ollaan. Löytyykö lisää?
Huomenna menen katsomaan Narniaa, toivottavasti. Seurasta ei ole kuulunut mitään, mutta katsellaan. Hiljaa hyvä tulee ja ei makeaa mahan täydeltä. ;-)
9.1 2006 [fiilis: tutisevan mukava]
Kuulemma se, että päivitän sivuja auttaa siinä, ettei ihmisten tarvitse pyöriä täällä klo 3 yöllä. Vai yhdistinkö naisten– ja miestenlogiikan aivan väärin? En tiedä. Katsotaan tehoaako vai pitääkö ottaa järeämmät aseet käyttöön!
Taas ollaan takaisin Jyväskylässä. Itse asiassa luulin että minulla olisi tänään edes yksi luento klo 12, mutta tarkempi opinto–oppaiden ja sähköisen lukujärjestyksen tarkkailu paljasti että saksa alkaa vasta ensi viikolla. Joten minulla on tällä viikolla vain kaksi luentoa; huomenna ja perjantaina. Aih, sitä raskasta opiskelua.
Tänään ajattelin mennä shoppailemaan kun tarvisin vielä joitakin vaatteita ja koska lauantaina en 30 minuutin kiertelyn jälkeenkään löytänyt yhtäkään parkkipaikkaa Jumbosta. Onhan se ihan hyvä rakentaa Suomen (vai onko se peräti Euroopan suurin parkkihalli?), mutta kun sieltä ei silti saa paikkaa!!! No, omaa tyhmyyttä kun lähdettiin lauantaina, alennusmyyntien aikaan, vasta klo 12. Enpä tee sitä virhettä enää. Muutenkin tuo Jumbon parkkihalli paljastaa omasta persoonasta ominaisuuksia joiden ei välttämättä haluaisi paljastuvan.
Ei muuten kävellyt se jääkaappiin unohtunut maito vastaan kun avasin ulko-oven. eikä se haissutkaan piimää pahemmalta (okei, oli pakko haistaa kun olen utelias, pyöritelkää vaan silmiänne). Postilaatikkokin oli vaan puolillaan. Kaikenlisäksi sain seinä naapurin postia (joku Saku), eli posteljoonilla oli vähän huono sihti. Nyt mietin tiputanko sen postiluukusta vai oikeaan postilaatikkoon.
Lehtiä oli kyllä tullut kuusi, että niissä on vähän lukemista. Ja tänään tuli eka Hesari! Enkä edes herännyt kun se mätkähti tuohon eteiseen, katsotaan sitten kun tulee sunnuntailehti ja varsinkin kun se tulee kuukausiliitteen kanssa. Tosin siihen herääminen on pieni hinta siitä että saa lukea sitä aamukahvin kanssa. Joulupukki oli aika kiltti tänä vuonna. Vaikka paljastikin ”yllätyksen” kun soitti ja kysyi tarkkaa osoitetta.
Nyt niiden lehtien kimppuun ja sitten keskustaan. Tai sitten keskustaan kun Tiina aktivoituu.
4.1. 2006 [fiilis: palelee]
Vartti aikaa bloggailla. Vartti ennen päivän seuraavaa kahvitaukoa: klo 16 kahvia.
Tänään pitää käydä viemässä kirjastoon Rolling Stonesit joiden eräpäivä oli jo perjantaina. On se hyvä että pidän Tikkurilan kirjastoa pystyssä yhden naisen voimin avokätisillä sakkomaksuillani. Ihan oikeasti, yhden käden sormilla voi laskea kerrat kun olen palauttanut jotain ajoissa!
Joululoma on kyllä tehnyt sen minkä sen pitikin: olen paljon onnellisempi, paljon tasapainoisempi ja paljon enemmän sinut itseni kanssa kuin joulukuun alussa. Rankka vuosi… ei voi mitään. En tehnyt uuden vuoden lupauksia (Paitsi olla kiltti niille jotka on kilttejä minulle). Tein kyllä uuden vuoden toivomuksen: kukaan ei kuole tänä vuonna. Nyt kun sen tänne kirjoitin, niin hui!
Olen myös muuttunut paljon tylsemmäksi joululomalla. Nämä bloggaukset eivät ole yhtä hauskoja kuin vuoden takaiset, tosin en kyllä pidä vuoden takaisiakaan kovin hauskoina. Mutta nämä ne vasta tylsiä ovatkin. Jos ei ole mitään kerrottavaa, niin sen voisi edes kertoa hauskasti, vai?
Ehkä kun menen Jyväskylään niin rupeaa tapahtumaan. Tosin todella harvat luennot on hauskojen ihmisten kanssa. Tiinan kanssa on yksi, samoin Anun. Hannan kanssa ei ole vissiin yhtäkään, eikä Pekankaan. Se on kai sitten pakko minun ruveta itse hauskaksi. Tai hankkia uusia hauskoja kavereita… sniff.
No, onneksi Tiinaa sentään näkee muuallakin kun yliopistolla ja Hannaa ja Suskua toivottavasti Seisomapaikkaklubilla.
Kahvitauko!
2.1. 2006 [fiilis: puoli-nukkunut]
Niin se uusi vuosi nytkähti käyntiin. Ja nyt pitää opetella uusi vuosiluku. Se on aina vähän hankalaa, ihan niin kuin uuden iän oppiminen. Tosin uusi ikä saattaa kyllä liittyä vähän kieltämiseen. Vuosia on kiva juhlia muttei täyttää… Ja silti ne vuodet aina tulee.
Olin ihan varannut aattoa varten syötävää, peiton ja kaksi vuokraelokuvaa. Mutta sitten tulin siihen tulokseen että kun nuo kaverit on kovin lähellä juhlimassa, eivätkä ole menossa Hesaan, niin ei oikein ollut mitään kunnon syytä olla möllöttää kotona yksin. Joten menin mukaan. Ja hauskaa oli. Kuka ei haluaisi katsoa puolituttuja miehiä juoksemassa ovista ja ikkunoista pelkät pyyhkeet päällä! ;o) No ei, ihan oikeasti oli kiva nähdä kaverieta.
Eikä edes mörkö syönyt kotimatkalla, joten kaikki hyvin. Nyt on kyllä sellainen olo, että vaikka en sitä tarvitsekaan, niin Tipaton tammikuu olisi ihan jees. Tosin eilen se petti isällä. Piti vaan kokeilla miltä tuntuu juoda kuohuviiniä porealtaassa, kun se harmaa opiskelijaelämä kuitenkin alkaa viikon päästä. Ja juu, sen lisäksi myös pidän kuohuviinistä.
Anu lähetti mulle sellaisen clipin jossa se sanoo vakavalla äänellä "Terhi, älä ole hölmö". Pyysin sitä itse, voin soittaa sen sitten parikymmentä kertaa päivässä kun on aiheellista kuulla kuinka tyhmiä ajatuksia päässä liikkuu.
Nukuin aika huonosti viime yönä. En oikein tiedä miksi. Pyörin ja pyörin kunnes napsin taas niitä pillereitäni ja laitoin laventelia ranteisiin ja ohimoille. Se yleensä auttaa, tai sitten olin vain jo siihen mennessä niin poikki että olisin nukahtanut ilmankin. Ja nyt jomottaa päätä (ei kuohuviinin takia!!!)
P.S. Miten mä saatoin unohtaa?!? Äiti sai isän ylimääräisen digiboksin (koska me ollaan todella kummallinen eronnut perhe) ja sain sen asennattuakin naisenergialla, joten nyt täällä näkyy Conan O'Brien! Melkein pussasin SubTV:n logoa...
29.12 2005 [fiilis: iloinen]
Kaksi asiaa jotka olen oppinut joululomalla: kaikki muutkin ajattelevat ettei kukaan mene alennusmyynteihin ensimmäisenä päivänä & jos kaadan glögiä olohuoneen valkoiselle matolle, siitä kuulevat kaikki vaikka äiti mitä lupasikin. Ensi jouluna olen jo ehkä viisaampi. Mutta kun ei ollut kuustakaan mitä kaataa…
Piti lähteä Jyväskylään keskiviikkona, mutta ilmeisesti vaarin talo saadaan myytyä paljon oletettua nopeammin, ja ajattelin että kun kaikki muut nyt menevät sinne loppiaisena siivoamaan ja katsomaan mitä mahdollisesti haluavat, niin kai minäkin sitten menen. Plus, en halunnut että äiti joutuu ajamaan sinne kahtena peräkkäisenä viikonloppuna vain minun takiani. Joten, pääsenkin kotiin vasta 8. päivä.
En ole saanut oikein mitään tehtyä joululomalla, joka on aika noloa kun ihmiset kysyvät sitä. Täytyisi ehkä repäistä jotain nyt tämän viikon aikana niin olisi jotain kerrottavaa kun luennot alkaa. Otan siitäkin ehdotuksia vastaan. Olisi todella kiva lähteä pulkkamäkeen, tuleeko kukaan mukaan? Yksin ei ole oikein mitään järkeä.
No, huomenna kokeilen taas shoppailua. Jos Jumbossa olisi vähän vähemmän ihmisiä ja enemmän ostettavia vaatteita. Tarvisin farkut ja uuden talvitakin. Tai siis paksumman kun tuo ”välitakki”. Ja paitoja ei ole koskaan liikaa. Enkä ole vielä edes löytänyt sitä mustaa käsilaukkua joka minun piti ostaa itselleni joululahjaksi.
Bloggauksia olen kuitenkin saanut kirjoitettua lomalla. Ettei Juuso kävisi täällä turhaan! ;-)
26.12 2005 [fiilis: ylensyönyt]
Pitääkö joka joulu syödä liikaa? No, onneksi en syönyt niin paljon ettei nyt jo helpottaisi. Mutta silti tänäänkin oli ruoaksi lanttu- ja perunalaatikoita, rosollia ja kalaa. Ja torttuja ja suklaata on joka nurkassa. No, torttuja ei kyllä voi syödä liikaa. Se on minun 22 vuotta kestäneen kenttätutkimukseni tulos. Nykyään teen ensimmäisen satsin jo itsenäisyyspäiväksi Jyväskylässä ja silti vieläkin maistuu.
Taisin olla todella kiltti viime vuonna. Vaikka en edes yrittänyt, enkä itse sitä huomannut. Joten ensi vuonna voin olla vielä tuhmempi ja silti muut luulee kiltiksi. Siitä tulee mieleen paljon tuhmia ajatuksia. Tämä päätelmä perustuu myös omiin tarkkailuihin, koska sain uskomattomia joululahjoja: Mariskoolin, www.sillylicks.net, Hesarin vuosikerran, coctail-lasit, kunnon matkakassin yms. Todellakin, enemmän lahjoja kuin odotin. Joko joulupukilla on paperit täysin sekaisin, tai sitten olen tehnyt edes jotain oikein tänä vuonna.
Kaiken lisäksi sain vielä valkoisen joulun. Ulkona on todella nättiä. Sellainen postikortti sää että tekisi mieli vain tehdä lumienkeleitä ja laskea pulkalla mäkeä. Saa nähdä ehtisikö Möskäriin ennen kun tulee Jyväskylään. Ja saisiko sinne vielä kavereita mukaan.
Kaikille jotka kivenkovaa väittävät että olen hyvä keittiössä: en aina! Äsken piti syödä marjoja kinuskikastikkeella, mutta koska jääkaapista löytyi kinuskikermaa kinuskikastikkeen sijasta, minun piti itse tehdä kinuskikastike. Ja loppujen lopuksi päädyin syömään marjoja karamellikeitossa. Joten opittavaa on vielä. Mutta koska olen lomalla, en stressaa. Niin kuin mainoksessa sanotaan: Ota rennosti, olet virtuoosi!
21.12. 2005 [fiilis: ihanan, mukavan huoleton]
Mattimyöhäisille tiedoksi: Olen Vantaalla ja olen ollut jo melkein kaksi viikkoa. Jos kolme ihmistä haikailee päivitysten perään, niin kai se tarkoittaa että pitää kirjoittaa jotain.
Kävin maanantaina katsomassa Tiian koiravauvaa. Tai ei se mikään vauva ole, peto jolla on kovat leuat. Tai siis, olet nyt siinä rentona ja välinpitämättömänä kun toinen tulee terävät hampaat esillä kohti ’leikkimään’. Väittivät että olen koirapelkoinen… en ole. Yritin olla oikein rentona. No ei, muuten Onni on tosi söpö ja ihana kun tulee syliin. Ja musta se tykkäsi niin paljon että pääsi ekan kerran hyppäämään sohvalle.
Angelfire on ollut tosi ärsyttävällä tuulella. Tekisi hirveästi mieli vaihtaa sivut minne tahansa muualle. Kokeilin syksyllä freewebsiä, mutta sinne ei saanut tarpeeksi alasivuja, joten ei sitten se. Jos kenelläkään on parempia ehdotuksia, niin antaa tulla. Geocitiesistä en pidä kun se on vaan jotenkin monimutkainen.
Eipä tässä hirveästi ole ehtinyt tapahtumaan, huomenna pitäisi treffata Tiina Hesassa että saan annettua sen joululahjan. Kaikki muut onkin jaettu. Itse asiassa me avattiin tyttöjen (DDD, jos jotain nyt kiinnostaa että ketkä tytöt tällä kertaa… olen kova tytöttelemään kavereita) lahjat, kun tultiin siihen tulokseen että ollaan niin vanhoja ettei se joulupukki tule kuitenkaan. Paitsi Paulalle jolla on siskonlapsia.
Maikenilta sain samppanjalaseja. Siis niitä laakeita joihin voi tehdä drinkkejä. Uskomatonta että se muisti! Tiialta kiina-aiheisen kalenterin joka sopii mun kämppään kun nakutettua, Inkalat Ivana Helsinki kamaa ja Paulalta pöytäliinan jolle tosiaan täytyy löytää se pöytä kun tällä hetkellä minun sänky toimii ruoka- ja kirjoituspöytänä. No, onhan mulla kirjoituspöytäkin, mutta todella harvoin teen sillä mitään, ellen nyt sitten ole Messengerissä samaan aikaan…
Mulla on Jyvsäkylässä tieteellinen tutkimus menossa, koska jätin jääkaappiin no 1 ½ dl maitoa. Että katsotaan kuinka kiinteä se on tammikuussa ja tuleeko se avaamaan oven jos soitan ovikelloa (jota ei Tiinan mielestä saa kutsua ovi’kelloksi’)
18. 12. 2005 [fiilis: vastaherännyt]
Ostin perjantaina vihdoinkin talvikengät. Ne ei tosiaankaan ole sellaiset diivailukengät mitä hain joissa olisi kunnolla korkoa ja pyöreä kärki, koska ilmeisesti sellaisia ei juuri nyt myydä. Nämä on vielä söpömmät. Mulle tulee ihan tonttu olo. Mustaa mokkanahkaa ja niissä on varsi melkein polveen. Kerrankin korkeat saappaat jotka mahtuu pohkeisiin. Ja nyörit ylös asti.
Samalla kävin Sinooperissa ostamassa tarvikkeet kahteen viimeiseen joululahjaan, jotka pitäisi tehdä tänään tai muuten ei enää ehdi. Aika hyvin jos joulun 10 lahjasta kaksi on itsetehtyjä. Joka joulu yritän tehdä jotkut lahjat itse, ja kierrättää vielä vähän että kenen lahjat. Niin tonttu en sentään ole että ehtisin kaikki tehdä.
Käytiin eilen koiranäyttelyssä Messukeskuksessa. Maiken halusi seuraa ja minä ajattelin että mikäpä ei. Kauheasti koiria. Ja se oli ihan hassua kun siellä oli niitä ihan pieniä ja sitten valtavia. Todella valtavia. Yksi joka me nimitettiin jääkarhuksi, kun se on valkoinen, todella karvainen ja hillittömän kokoinen. Lopulta kultaiset noutajatkin rupesi näyttämään pieniltä kun oli just nähnyt paljon isomman koiran.
Tänään ei ole oikein mitään suunnitelmia. Pitäisi ehkä käydä katsomassa isän taloa. Ehkä pääsisi saunaankin. En tiedä. Viimeksi kun puhuttiin, niin pyydeltiin eiliseksi siivousavuksi, mutta eipäs eilen soittoa tullut. Katsoin sitten Hevoskuiskaajaa ja Parempaa kuin Beckhamia. Voi että Keira Knightley on laiha! Aivan järkyttävän laiha.
Huomenna sitten aloitellaan joulua kavereiden kanssa! (Niin ja meinasin aamupäivällä mennä luovuttamaan verta, kolmas kerta toden sanoo. Nyt pitää varmaan juoda jo tänään paljon että olisi huomenna sellainen olo että kyllä tätä verta irtoaa.)
15.12. 2005 [fiilis: ihan mukava, mikäs tässä]
Nopea päivitys ennen saunaan hipsimistä. Siitä onkin toooodella kauan kun olen saunonut viimeksi. En ole vielä käynyt edes uuden taloni saunavuorolla, en ole vaan saanut aikaiseksi. Se on joka tiistaina tai keskiviikkona (en nyt muista kumpana) ja jotenkin se ei vain päivänä inspiroi. Yleinen saunavuoro nyt on sentään jotenkuten siedettävää. Se on hyvä kun on itse niin likinäköinen että luulee muidenkin olevan.
Sain tänään kaikki joululahjat ostettua ja isänkin lahja postitettiin joten jos humanisti nyt osaa laskea oikein niin sen pitäisi olla perilä huomenna tai maanantaina. Loistavaa! Oli oikein ostofiilis. Eilen minulle sanottiin että naiset ja raha ei sovi yhteen. Totesin vain että kyllä ne sopii, naisten on vain mahdotonta muodostaa rahan kanssa pitkäkestoista suhdetta, koska raha lähtee liian nopeasti lätkimään, ihan niin kuin useimmat miehetkin. En kuitenkaan ostanut itselleni tänään mitään. Olin siis oikein kiltti. Kun nuo tontutkin tarkkailee.
Otetaas tähän väliin olotila tarkistus. Kun tuolla kuukauden takana on noita masentavia bloggauksia. Olotila on ihan hyvä. No, eilen rupesin kyllä itkemään (ihan vaan pari kyyneltä, ei mitään epätoivoista ulinaa) kun radiosta tuli se Joel Hallikaisen Joulurauhaa (viimeisetkin katu-uskottavuuden rippeet taisi lähteä nyt). Ampukaa vaan, mutta tykkään sen sanoista ja liikutuin siinä sitten vähän.
Mutta ikävä alkaa olla jo sellaista lämmöllä muistavan haikeaa eikä sydäntäsärkevää. Joulu saattaa olla vähän hankala ja haikea, mutta turha sitä vielä on surra. Siksipä olenkin yrittänyt panostaa joululahjoihin tänä vuonna erityisen paljon. Kaikissa on ollut budjetti, mutta jos olen löytänyt jotain budjetin ylimenevää, täydellistä niin olen ostanut mieluummin sen kuin tinkinyt ja ostanut jotain huonoa.
Itselle en osaa oikein toivoa mitään täksi jouluksi. No, joulurauhaa. Ja jos suinkaan mahdollista, niin valkean joulun. Että voisi isän hangelle sytyttää yhden kynttilän.
12.12. 2005 [fiilis: tokkurainen]
Menin sitten sängylle lojumaan ja päätin ottaa päiväunet klo 19! No, onneksi on loma niin en tehnyt kauheasti vahinkoa. Ja ihan oikeasti nukahdin vahingossa. En oikein tiedä mistä olen väsähtänytkään. En ole tehnyt mitään niin järisyttävää tänään.
Huomenna käyn tarkistamassa millainen hullunmylly on Ikeassa. Eilen Jumbossa oli jo aika raivostuttavaa. Ihan hienohan se nyt on ja paljon kivoja kauppoja, mutta aivan liian paljon ihmisiä näin joulun alla. Mutta kun pitäisi kuitenkin ne lahjat saada ostettua, niin täytyy varmaan mennä takaisin keskiviikkona. Huh huh, pitäkää peukkuja.
Suurin urotyö minkä sain tänään tehtyä… varokaa, tästä tulee tosi tylsä bloggaus… oli pestä mummin vanha jalkojenhierontalaite. Siis ei mitään elektronista tai modernia, vaan sellainen lauta jossa on muovisia palloja. Halusin sen ehdottomasti itselleni koska muistan kuinka ihan pienenä olin Kirsille kateellinen kun sen jalat ylsi istuma-asennosta pyörittelemään sitä, ja minun ei. Ja sitten kun vihdoin ylsin siihen niin yhdistin sen äänen mummolaan. Joten nyt en halunnut ottaa riskiä että se joutuisi kaatopaikalle.
Äiti kyllä vähän ihmetteli että haluanko minä ihan oikeasti sen. No haluan, hassuinta, mutta se on se yksi asia minkä yhdistän vahvimmin isovanhempiini. No, kaikki muut serkkuni ottivat yhden vaarin pokaalin muistoksi, aion minäkin tehdä sen kun pääsen tammikuussa itse paikan päälle. Niitähän nyt riittää vaikka useampikin. Mutta mummista muistuttaa juuri tuo jalkojenhierontalauta jonka aion viedä Jyväskylään.
Maassa ei ole enää lunta nimeksikään. Ärsyttää ja masentaa. Olisi todella kivaa jos jouluaattona olisi hanki. Muuten joulukävelylle lähtemisessäkään ei ole juuri mitään mieltä. Eikä saa pihalle lumilyhtyjä. No, en minä niin toivoton tapaus ole että sanoisin että joulu olisi pilalla ilman lunta. Olenhan minä ollut etelässäkin jouluna. Asia jonka aivan unohdin saksan tunnilla viime viikolla kun siitä kysyttiin.
Minähän sanoin että tämä on maailman tylsin…
10.12 2005 [fiilis: rauhallinen]
Okei, nyt kaikki joiden mielestä on epäreilua, että mun joululoma alkoi tänään, sulkee tämän ikkunan ja lopettaa valittamisen! En voi sille mitään, että yleensä kun bloggaan niin kirjoitan omasta elämästäni, enkä jonkun muun tenttistressistä… sori.
Siis, ensimmäinen lomapäivä. Isä toi Hollannin tuliaisina joulukuun Cosmon ja Marie Clairen (tiedän, olen hemmoteltu, ei tarvitse vaivautua ilmoittamaan). Tein Cosmon testin juuri äsken, ja se oli pelottavan paikkansapitävä. Ihan oikeasti. Se oli sellainen psykologinen, ensi vuoden määritys testi, josta en voi kertoa oikeastaan enempää jos joku muu haluaa tehdä sen. Kolme ympyrää piti täyttää summanmutikassa asioilla, 12 kappaletta (ihan mitä vaan) piti listata ja kuusi väriä piti keksiä. Hui!
Kävin myös katsomassa isän talon remonttia ja huomasi kyllä että oli miehet tekemässä… Ihan hienolta näyttää, mutta minä olisin kyllä baarikaapin sijasta panostanut pyykkikaappiin… No, eipä oikein ollut naisena ja muualla-asuvana sananvaltaa. Yritin kuitenkin.
Ohjelmoin radioon Toivontuottajien joulukanavan ja luin Cosmoa ja olin vain. Ihan vaan hengailua, sisään- ja uloshengitystä. Sitä mitä ensimmäisenä lomapäivänä pitäisikin tehdä. Olen lomani ansainnut. Joku muu voi olla eri mieltä, mutta näin se vain on.
Vantaalla on pääkallokelit. Tai eilen maassa oli pelkkä jää, juuri äsken siihen satoi höyhenenohut lumikerros, joten nyt on pääkallokelit potenssiin kymmenen. Ottaen huomioon että olen kaatunut jo viisi kertaa Jyväskylässä joulukuussa, niin täällä voi odottaa jotain pahempaa. No, ei se mitään, olen kaatumisten ekspertti.
Lisäsin tuonne etusivulle joululahjalistan. En siksi että olen hemmoteltu (no, siksikin…) mutta lähinnä siksi että Kirsillä kuulemma on vaikeuksia keksiä lahjaa, eikä ikinä halua kysyä ja oli jo miettinyt Leenan kanssa löytyisikö minun sivuilta vinkkiä. Olin sitten kiltti ja ihan oikeasti listasin auttavaisia vinkkejä. Mutta sitä listaa ei siis tosiaan tarvitse noudattaa, siitä saattaa myös vain inspiroitua…
Omat lahjaostokset ovat ihan kesken. Tai alussa. Olen jo tehnyt listaa ja lupaan että näin jouluna yritän jättää pervoudet mahdollisuuksien mukaan pois. Tai, no itselleni saan ostaa mitä haluan (Tietysti itsellekin ostetaan joululahja! Tai kaksi! Silloin saa juuri sitä mitä tilaa…) Ja jos ostan jollekin muullekin jotain pervoa, niin pyydän anteeksi jo nyt! Ei Kama Sutra ja stringit nyt niin pervot ole…
30.11.05[fiilis: never better]
Magna Cartan pikkujoulut lähti Tiinan ja mun osalta vähän yskien liikkeelle: satuttiin ensin menemään Ilokiven alakertaan ja katsottiin että onpas vähän porukkaa ja vähän pöytiä. Laitettiin kuitenkin lahjat säkkiin ja mentiin pöytään istumaan. Onneksi on Susanna joka soitti Ilokiven yläkerrasta että missä te ootte, me varataan teille pöytää.
Eli oltaisiin laulettu ja leikitty suomeksi ilman Susannaa. Kuullaan tästä koko loppuopiskeluaika. Mutta ainakin sain sen tyylikkään sisääntuloni kun koko muu seurue nauroi meille kun tultiin pöytään. Kaikki (ja eräs) huomasi että Terhi tuli paikalle.
Mutta kyllä se siitä parani kun minun pöytäni (eikä erään pöytä) tuli jaetulle ykkössijalle opettajien pöydän kanssa tietokilpailussa. En ole pikkumainen, eikä tämä bloggauskaan kuulosta siltä… Ei yhtään. Mutta ne on ne elämän pienet ilot. Eikös Joulun syvin merkitys olekin että joskus saa tuntea itsensä paremmaksi kun joku jonka on vuoden asettanut jalustalle ja jota on katsonut ylöspäin ja tuntenut itsensä tyhmemmäksi? Niin ja että saa pukilta suklaata…
Sitten fuksit (jotka järjestää aina pikkujoulut) halusi 12 vapaaehtoista. No sinne meni 3 poikaa ja yksi tyttö ja ne rupesi kerjäämään lisää tyttöjä. Ja minuthan nyt on helppoa yllyttää melkein mihin vaan. Ensin kyllä ajattelin että en mene kun ”tuo on jo siellä" mutta sitten ajattelin että ”JA varmana menen. Try and stop me…” Okei, olen virallisesti taantunut 16–vuotiaaksi.
Sain sitten luonneroolin ja esitin lahjasäkkiä (miksiköhän ne valitsi pienen ja pyöreän rooliin?) mutta joku toinen esitti käkikelloa. Vielä enemmän luonnerooli jos saan sanoa… Hahaha. Eipä ollut liian vaikeat vuorosanat sillä. Toisaalta minulla ei ollut vuorosanoja ollenkaan.
Jos oikein rohkeaksi heittäydyn niin väitän että kohta ei tarvitse tuntea näitäkään tunteita. Että kohta olen ihan tasapainoinen. Enkä minä poikia vihaa tai vähättele. Päinvastoin… uskokaa huviksenne.
29.11. 05 [fiilis: sokerihumalassa]
Anun painostuksen takia nyt kirjoitan tänne. Ei mulle ihan oikeasti tapahdu niin paljon että mä voisin kirjoittaa edes joka toinen päivä! Olen oikeesti aika tylsä tapaus. Enkä kyllä edes yritä sen enempää kun on näitä akateemisia kiireitä. Hyvä kun saa esseet kirjoitettua ajoissa. Eikä sekään aina onnistu, mutta älkää kertoko niille joilla on turhia uskoja musta.
Ensi tiistaina vietetään sitten taas Itsenäisyyspäivää. Ehkä olen ymmärtänyt asian väärin, mutta ajattelin tässä samalla juhlia omaa itsenäisyyttäni. Niin kuin viime vuonnakin. Eikä siinä mitään, just nyt tuntuu ihan hyvältä. Ei valittamista. Asiat ei aina mene niin kun toivon, eikä niiden pidäkään. Kuitenkin olen sille lailla vähän ”äijä” että pidän siitä metsästämisestäkin. Jos mä ”saan” (pervot, en sitä…) liian helpolla niin mä luovutan.
Löysin muuten uuden bändin. En kyllä omasta toimesta. Mut melkein pistettiin kuuntelemaan niitä ja sitten kahden viikon päässä siitä, eli eilen, Maiken rupes puhumaan laulajan bedroom lookista, ja se oli menoa. Aah… Bändi on siis the All–American Rejects. Kannattaa kuunnella. Eka bändi jota mä vissiin eka kuuntelin musan takia ja sitten vasta naamojen… No, Blessid Union of Souls on toinen… Ihmeellinen tämä Internet, Terhikin saadaan keskittymään oikeisiin asioihin.
En sitten pystynyt perjantaina luovuttamaan verta. Syystä tai toisesta (väsynyt, nälkäinen…) tuli matkalla huono olo enkä sitten edes yrittänyt. Menin shoppailemaan, enkä löytänyt mitään. No tänään löysin senkin edestä ostettavaa. No huomenna on pikkujoulut, kyllä se huulipuna tuli ihan tarpeeseen. Lehteä en osaa edes perustella, paitsi että se on saksaksi. Ja loput jätän listaamatta, jos äiti vaikka lukee tätä.
En ole nähnyt tekstiviesti–miestä viikkoon… Ihan hyvä. Luulotautisena vaan kuvittelen koko ajan että sen kaverit tulee käskemään mua jättämään sen rauhaan. (mitä me ollaan; yläasteella?!?) No kyllä mä jätänkin rauhaan. Vannon!
25.11.05 [fiilis: ihan mukava]
Loistavaa! Kerrankin ihan hyvä fiilis. Paitsi että piti lopettaa magnesiumin syöminen pari päivää sitten koska aion tänään luovuttaa verta, ja nyt mulla on vetänyt suonta jaloista jo parin päivän ajan. Kuulemma ihan yleistä kasvissyöjille. Mitäköhän mä en syö tarpeeksi? Koska nyt mä olen ruvennut syömään papujakin. Mistä saa magnesiumia? Pinaatista? Mä en vaan kestä sen hajua mun jääkaapissa… olenkohan raskaana?
Päätin sitten lähettää tekstiviestin eräälle ihastukselleni (homma on jatkunut jo vuoden, mutta koska tämä on julkinen webbisivu, en ole siitä paljoa puhunut) eikä se edes vastannut. Joten se selvensi muutaman asian. Päätin että pysyn kaukana pojista tammikuuhun asti. Joululomalla lojun vaan sohvalla, syön torttuja ja katson leffoja. Katsotaan sitten tammikuussa uudestaan jos avataan putiikki.
Pidin eilen sen kovasti pelkäämän ja stressaamani saksan kirjaesitelmän ja nyt alkaa jo stressi helpottaa. Viikonloppuna pitää kyllä kirjoittaa ainakin kaksi esseetä, toinen saksaksi ja toinen englanniksi, mutta enää on vain yksi esitelmä jäljellä. Niin, sitäkin pitää vähän työstää.
Järkyttävän nopeasti meni taas yksi lukukausi. enää kaksi viikkoa luentoja ja sitten kotiin. Vaikka yliopistoon en ole keskittynyt ihan niin hyvin kun päätin elokuussa, niin olen sitä mieltä että olen silti lomani ansainnut. Ja toivottavasti saan tähän vaarin juttuunkin jonkinlaisen pisteen. Että voisi tammikuussa ottaa ihan täysillä.
Tämä viikko ei ollut niitä parhaimpia. Ensinnäkin se tekstiviesti, jota en kyllä kadu, ja lisäksi kävin harjoittelemassa kielikeskuksella itsenäisesti lausuntaa ja pilasin kaikki neljä harjoitusnauhaa. Blondia ei pidä päästää stressaantuneena tekniikan lähelle. Eikä mun mikrofoni vieläkään toimi! Mutta en jaksa e-mailata ATK-Antille, koska en oikein keksi mikä ajankohta olisi hyvä. Koko ajan pitäisi tehdä jotain ja se on vähän vaikeaa jos nörtit pyörii nurkissa.
Olkaa kilttejä mulle tänään, luovutin verta!
19.11.05 [fiilis: loistavan tyytyväinen]
Juhlittiin sitten eilen Tiinan, Hannan ja Suvin synttäreitä. Hauskaa oli! Ihanaa! Pitkästä aikaa! En muistanut koko iltana huolehtia kenestäkään tai murehtia mitään! Kuulostaa todella itsekeskeiseltä mutta jos minun pääni sisään näkisi, niin kukaan ei syyttäisi minua siitä. Varsinkin kun torstain Vielä kerran jälkeen ensin yritin itkeä ja sitten soitin isälle, äidille ja Tiinalle ihan vaan tarkistaakseni että ne olivat kunnossa. Onneksi äidin puhelun jälkeen rauhoituin eikä tavinnut käydä koko numeroluetteloa läpi.
Kuitenkin, eilisestä! Hannan kaveri opiskelee liikuntatieteellisessä, joten sen mukana Feveriin tuli monta komeeta ja kohteliasta miestä. Vau! En ikinä rupea hakemaan päiväkahviani mistään muusta kun liikuntatieteellisen Sykkeestä. Sanoin jopa yhdelle näistä miehistä etten mä kahviin ole koukussa… Harmi etten ole ainoa joka on huomannut kuinka loistavia yksilöitä liikuntatiteellisen käytävillä liikkuu…
Kotiin tulin n. klo 4, vähän sen jälkeen. Ei jaksettu seistä taksijonon jatkeena joten käveltiin kotiin. Ja kylmä oli! Hrrr. Oli ihanaa pujahtaa peittojen alle ja sulkea silmät. Vaikkei mitään maatajärisyttävää tapahtunutkaan, enkä odottanutkaan tapahtuvan, en mä mikään hölmö ole, niin seura oli hyvää ja fiilis oli mahtava. No, välillä vähän maaninen ja pelottava, joka näkyy muutamasta kuvasta. ei ihme että miehet pelkää…
Ehkä mä nyt voin yrittää ennen joulua päästä takaisin siihen tunteeseen minkä osasin viime syksynä, vai oliko se kevät; että tässä ihossa on ihan hyvä olla. Ettei mun ”tarvitse” löytää ketään ja että onni tulee sisältä eikä minkään miehen muodossa. Uskotteko että onnistuu? Ehkä ei, mutta aina voi yrittää.
P.S. Kommentointi ei ole kiellettyä… Kukaan ei koskaan kommentoi. Tai täytä vieraskirjaa, tai edes kirjoita jotain täggille…
11.11. 05 [fiilis: normaali, kerrankin]
Maanantain ja tiistain välisenä yönä nukuin 3 ja puoli tuntia, osaksi kyllä sen takia että jännitin tiistain esitelmää, kun päässä vain yksinkertaisesti pyörii liikaa asioita, tyyliin: Mitä tapahtuu kun minä kuolen? Mihin minä menen? Menenkö minä mihinkään?
No, esitelmä meni omasta mielestäni niin hyvin kun halusinkin sen menevän vaikka olinkin vähän levoton. onneksi aihe (”Vaatteet joita naisten on laitettu pitämään päällään, ja jotka ei ole kovin mukavia”) antoi periksi vähän levottomuudelle. Koko luokka taisi nauraa ja opettajakin.
Koska esitelmään kuului vähänpukeisten ihmisten näyttäminen kalvolta (stringit olivat yksi näistä vaatteista) ja se inspiroi aika mielenkiintoiseen keskusteluun siitä kenen vuoksi naiset pitää stringejä ja mitä naiset pitää jos ne pukeutuu itselleen, olin aika hyper vielä kolme tuntia esitelmän jälkeenkin. Koska en halunnut hyppiä kotona pitkin seiniä, lähdin kaupungille.
Tarkoitus oli ostella tavaroita, mutta vain luontaistuotekaupasta. Ostin ruusujuuritippoja (kestävyys, mieliala), magnesiumia (kasvissyöjä kun olen, minulla on ollut suonenvetoja) ja Unikuuta. Ja sen jälkeen, kaikki on ollut hyvin! Eilen illalla jopa menin 22:30 sänkyyn ja klo 23 olin untenmailla. Tuntui mahtavalta herätä tänään klo 6 kun olin kerrankin saanut illalla nukahdettua.
Taidan silti ottaa päiväunet kun kolmen tunnin päästä pääsen kotiin, koska tarkoituksena on mennä Anun kanssa katsomaan Corpse Bride. Keskiviikkona kävin muuten Tiinan kanssa katsomassa Grimmin veljekset. Vielä kun saisin jonkun könsikkään lähtemään katsomaan History of Violencea.
No, jos ei lähde, niin aina on Tiinan, Hannan ja Susannan megasynttärit 18. päivä. Lupasin Tiinalle että olen kiltti tyttö ja tulen mukaan, näytän järisyttävältä ja lupaan käyttäytyä oikein huonosti. ;o) Ei varmaan tarvitse selittää…
4. 11. 05 [fiilis: masentunut]
Ennen kun tulee hirveästi valituksia haluan sanoa, että minulla on TODELLA hyvä syy siihen, etten ole bloggaillut. Yllätys yllätys, juuri kun meinasin kirjoittaa tänne niin elämä tapahtui. Tai kuolema. vaarini kuoli 9.10. Että se siitä syyskuun loppumisen toivomisesta. Nyt en toivo mitään enemmän kun että saisin sen hämmentävän, kiireisen ja epävarman syyskuun takaisin. Ja vaarin. Mutta näin siinä vaan käy.
Minulla piti olla sopimus yläkerran kanssa että saan pitää vaarin vielä 16 vuotta, aina siihen asti että vaarin ikä kirjoitettaisiin kolmella numerolla niin kuin hän itse vannoi. Tai ainakin että lapsillani olisi iso–isoisä. Kaikkia toivomuksia ei näköjään saa. Juuri (27.9.) olin ehtinyt kirjoittaa MSN Spaceen että on niin hyvä olo että jotain pahaa on pakko tapahtua. Kunpa vain osaisin pitää ison suuni kiinni.
On järkyttävää, aivan hirveää, sydäntä särkevää tajuta että kaikkein vahvin ja ihailtavinkin ihminen kuolee. Joku jonka on aina uskonut olevan paikalla. Enoni piti aivan uskomattoman ex–tempore puheen hautajaisissa viime lauantaina siitä kuinka vaari oli maailman paras vaari. Eikä ollut vale. Ei edes kaunisteltu totuus.
Hautajaiset oli maailman hirvein päivä. Itkin melkein koko ajan kirkossa enkä nähnyt mitään hienoa siinä että suomessa on yksi sotaveteraani vähemmän ja että vaari oli saanut rauhan. Minkä rauhan? Vaari olisi jaksanut vielä 10 vuotta lisää ja saanut vaikka mitä aikaiseksi. Pitääkö sitä ihannoida saappaat jalassa kuolemista? Mutta kaikista hirveintä oli nähdä serkun ilme hautajaisten jälkeen, tyhjä.
Ja nyt pitäisi päästä tästä ylös ja eteenpäin. Hyviäkin päiviä on. Mutta sitten on niitä tyhjiä, niitä ei ehkä vaan muut huomaa koska ne iskee päälle vasta kun pääsen kotiin. Kotiin jonka piti olla suojavyöhyke, mutta joka onkin maailman pahin paikka olla. Keskiviikkona mun elimistö vihdoin pisti stoppin ja sairastuin johonkin ihme tautiin jolla ei ole nimeä eikä oikein kunnon oireita. Paitsi että olin ihan tukossa torstaina ja nukuin kahdet päiväunet ja 9 tunnin yöunet. Elimistö ei vissiin enää kestänyt.
Anteeksi että tämä on näin mieltäylentävä bloggaus...
24. 09. 05 [fiilis: hyvä]
Höm. Tämä taitaa olla tällainen kerran–kuukaudessa–bloggi. Ei kerkeä, ei jaksa, ei keksi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai? Jos joku rupeaa valittamaan niin en kirjoita enää koskaan.
Äiti kävi kurkkaamassa, että olenko kirjoittanut siitä kun hän ja herra Posti ovat tulossa tänään käymään Jyväskylässä. No eihän siitä vielä ole mitään kirjoitettavaa! Paitsi että on HIRVEÄN vaikea löytää tästä kaupungista ravintolaa joka ei joko ole hirveän halpa (ei hyvä) tai hirveän kallis ja joka on auki myös illalla. Opiskelijat kun harvemmin istuvat iltoja ravintolassa. Mutta on täällä ehkä muutama hyvän hintainen… ehkä…
Elohuvin (nyyyh, vieläkin kirpaisee!) tilalle avataan Kharma, täytyy käydä katsomassa. Kaverit sanoivat kyllä pelkäävänsä vähän bisnes–miehiä istumassa sohvilla, mutta jos nyt olisi jo pikkuhiljaa kiertänyt tarpeeksi teinipaikkoja. Ainakin tupareiden jatkot pidetään Kharmassa! Minun tuparit, minun jatkot! Feveriin ei ainakaan jaksa lähteä, olen ollut siellä jo kaksi kertaa tänä syksynä, no vähän pakko kun Elohuvia ei enää ole.
Fuksiaiset tuli ja meni. Taisin säikäyttää erään kaksilahkeisen ihan lopullisesti, minulla kun on aika kova ääni ja kerrankin sai komentaa ihan luvalla. Mulla oli niin hauskaa että tuli haikea olo etten voi ensi vuonna komentaa fukseja. Harjullakin tuli haikea olo kun en enää ole fuksi. Kukaan meistä ei ole fukseja. Toisaalta, samat naamat pyörii kursseilla tänäkin vuonna eikä hirveästi ole muuttunut, mutta kuitenkin! Jatkoille tosiaan mentiin Feveriin. Magna Cartalaiset tanssi korokkeella, minäkin. Ajattelin että parin vuoden päästä se on jo säälittävää, että parempi tehdä nyt.
Samaa olen päättänyt jalostaa reppuselkämatkojen suhteen. Kesällä 2007 minä lähden Aasiaan. Saa tulla mukaan! Varsinkin jos on roteva ja fiksu mies! Sellaiselle olisi tarvetta sillä matkalla! Sitten olen jo 24, korkea aika. Muuten muuttuu ikuiseksi teini–pissikseksi niin kuin ellen Jokikunnas (ei pahalla!)
29. 08. 05 [fiilis: kärsimätön]
Olisikohan se jo korkea aika vähän bloggailla? Kohta on mennyt jo kuukausi, josta olen todella pahoillani ja suurimmat anteeksipyyntöni. Töiden jälkeen ihan vaan lomailin. Kävi kyllä usein mielessä ja pari kertaa aloitinkin jo. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Lontoo oli ihana. Aurinko paistoi ja itse kaupunki tuntui ihan niin rauhalliselta kuin suurkaupunki voi vaan tuntua. Tehtiin kaikki pakollinen turisti touhu ja shoppailtiin Oxford ja Regent Streeteillä ja minä kylvin joka ainoa päivä, ilman poikkeusta. Kylvin muuten Lush–kaupan käsintehdyissä kylpypommeissa. Jos menette Englantiin, niin Lush on vierailun arvoinen. Aivan kuten isot levykaupatkin ovat. Minusta jo pelkästään se tunne että ”täällä on niin paljon levyjä etten muista mistä musiikista pidän” on koko vaivan arvoinen.
Lontoon jälkeen pidin sen viikon pakollisen levon jännetupintulehduksen takia, jolloin luin yksi ja puoli kirjaa. Kävin myös poistattamassa viisaudenhampaan, leikkauttamassa hiukseni, ja kyllä, ostamassa liput Backstreet Boysien konserttiin. Mulla ei ole muuta puolustusta kun että vanha suola janottaa. Ja kovasti.
Ja sitä paitsi Inkakin, jonka musamaku on minun makuani hioutuneempi, sanoi että levy on ihan hyvä. Tai ainakin niin minä sen kuulin! Hahaha. Sitä paitsi minä olen tarpeeksi vanha tekemään juuri sitä mitä itse haluan enkä sitä mitä minun pitäisi muiden mielestä tehdä. Joten minähän menen sinne, naura tai älä.
Sain tänään yksiöni avaimet. Todella söpö! Kannoin sinne kaikkea mahdollista mitä voin kantaa satuttamatta kättäni. Valtasin naapurin verkkokomeron, koska omani oli jo vallattu ja laitoin nimeni postiluukkuun ja –laatikkoon. Postilaatikosta muuten löytyi koko kesän mainospostit jotka kiikutin jo valmiiksi täysin paperinkeräyskuiluihin. Sitä en ole vieläkään ymmärtänyt miten 20 metriä syvät roskasäiliöt voivat täyttyä joka viikko.
Niin siitä yksiöstä vielä. Se on todella söpö ja minun oma. Minun ja vain minun.
09. 08. 05 [fiilis: kahvihammasta kolottaa]
Oli tarkoitus bloggailla pitkästä aikaa, mutta kuten ehkä olette huomanneet, minulla on uusi kävijälaskuri, joten sen kimpussa kului puoli tuntia. Ensin otti todella päähän, että vanha laskuri hajosi, mutta nyt löysin uuden joka jopa kertoo minulle mistä päin kävijät ovat kotoisin! Vau!
Työt loppui perjantaina. Sain kukkakimpun ja kortin, enkä taaskaan välttynyt itkemiseltä. Tosin se ei minulle ole koskaan ollut kovin helppoa. Oli ihanaa, että loma alkoi, mutta englanniksi olotilaa kutsutaan sanalla ’bittersweet’, eli katkeransuloinen. Taas kerran minulla oli todella hyvä tuuri työpaikan suhteen vaikka sen saaminen menikin ihan viime tipalle. Sovin pomon kanssa huhtikuun viimeisenä keskiviikkona että aloitan työt ja maanantaina olin jo töissä.
Rannetukea pidän vieläkin kädessä. Eilen se oli poissa kun pesin sen pesukoneessa ja se oli ihan märkä joten minun piti lähteä ilman sitä Hesaan. No siitäkös riemu repesi. Vielä illalla sängyssä pyöriessä onnistuin loukkaamaan käteni. Kipulääkkeitä en enää ole suostunut syömään, kolme viikkoa saa luvan riittää, mutta Orudis geeliä olen kyllä laittanut.
Suurin uutinen taitaa olla, että minä saan kuin saankin yksiön syyskuussa. Muuton kanssa on vähän hankaluuksia, jonka takia tuparitkin myöhästyy. Joudun ehkä palkkaamaan muuttofirman, kun tällä kädellä ei oikein sänkyjä ja kirjahyllyjä kanneta.
Huomenna pitää tehdä englannin kurssi-ilmoittautumiset. Tai ei niitä nyt välttämättä huomenna tarvitse tehdä, mutta kun minä olen niin kova hötkyilemään... sitten jännitetään saanko ne kurssit mitkä haluan ja mitä sitten tehdään jos en saa. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Torstaina lähdetään Tiinan kanssa valoittamaan Lontoo!
12. 07. 05 [fiilis: hikinen]
Kävin maanantaina lääkärissä (yksityisellä kaiken lisäksi, koska olen ulkopaikkakuntalainen) näyttämässä oikeaa rannetta, joka oli kipeä koko viime viikon. Diagnoosi: rannetuppitulehdus, hoito-ohje: 1 viikko sairaslomaa ja tulehduskipulääkitys + tämä ”söpö” lainarannetuki. Joten nyt on ainakin hetkellisesti aikaa webbisivuille. Ja kaikelle muullekin.
Valitettavasti saatte katsella tätä lookkia syyskuuhun asti, koska koneelta löytyi viirus jonka takia koko käyttöjärjestelmä piti ladata uudellee eli kaikki tiedostot, mukaanlukien Photoshop hävisivät. Todella raivostuttavaa. Mutta ainakin kone toimii nyt. Ainakin melkein.
Olen jo laatinut ensi vuoden lukujärjestyksen. Ahdasta on ja minun on aivan pakko päästä haluamilleni kursseille tai muuten tulee ongelmia. Aika jonglööräys tuon englannin ja saksan kanssa kun osa kursseista on päällekkäin.
Lontoon matka ei yhtään pelota vaikka Al-Qaida yrittääkin sitä. Tuskin siellä enää mitään sattuu ja vaikka sattuukin, niin minä en voi viettää koko elämääni neljän seinän sisällä. Toivottavasti Lontoossa olisi ainakin yhtä hyvät ilmat kuin täällä. Täytyy vielä opettaa Tiina juomaan siideriä niin reissuta tulee mahtava.
Välillä on vähän sellainen olo, että syksy saisi tulla jo. Ei säiden takia mutta oma tupa, oma lupa olisi taas ihan kivaa. Ja joitain tavaroita, jotka ovat Jyväskylässä olen ruvennut kaipaamaan myös. Ja Helsinki tuntuu niin raivostuttavan isolta Jyväskylään verraten ettei sieltä tunnu löytyvän mitä etsii.
P.S. Tämän jälkeen tulee 3.7. jonka sain lisättyä vasta tänään, sori.
03. 07. 05 [fiilis: kiireinen]
On ollut vähän taukoa. Sen takia, että työpäivien jälkeen en ole jaksanut ja sen takia, että viime viikolla kone rupesi hankalaksi, meni ihan juntturaan eikä asiaan auttanut kuin käyttöjärjestelmän uudelleen palauttaminen. Ilmeisesti siinä oli mydoom.exe, joten kaikki tieodstot koneelta hävisi, sekä Photoshop. Muut olen pystynyt palauttamaan, mutta Photoshopin cd on Jyväskylässä, joten kuvia en pääse muokkaamaan kun vasta syksyllä.
Viisi viikkoa töitä ja sitten alkaa kesäloma. Ollaan maksettu jo Tiinan kanssa matka Lontooseen 11.-18. elokuuta. Ainoa ongelma on, ettei minulle ole vieläkään selvinnyt missä meidän hotelli sijaitsee. Se on jossain Lontoosta etelään esikaupunkialueella, mutta käytännöllisesti katsottuna olen pudonnut kartalta. Eiköhän se selviä ainakin sillä, että otetaan taksi Heathrow’sta hotellille. Kaikki tiet vievät kuitenkin Lontooseen.
Bloggaileminen on näin kesällä jäänyt aika vähille, enkä lupaa tästä eteenpäinkään tehdä sitä kovin säännöllisesti. Kaksi viimeistä viikkoa olen tehnyt 8-tuntia päivässä töissä, ja näin heikolla työkokemuksella se tuntuu paljolta. Joten ei ole jaksanut paljon mitään. Toissa viikolla nukuin joka päivä päiväunet töiden jälkeen.
Kyllä se minun viisaudenhammas leikataan pois. Tarkalleen 25. päivä tätä kuuta. Ei kuulemma mahdu leukaan yhtään lisää hampaita. sen olisin kyllä tiennyt ilman kirurgin konsultaatiotakin, hampaat kun on nuorempana oiottu samasta syystä.
29. 05. 05 [fiilis: suihkun raikas]
Ja eikun bloggailemaan. Ihan hirveästi ei ole ehtinyt tapahtua, tuntuu että käyn töissä, nukun päiväunet, käyn kaupassa tai jotain vastaavaa ja menen nukkumaan kymmenen uutisten jälkeen. Teen 7:30-15:30 vuoroa töissä joka päivä, se sopii parhaiten päiväkodin rytmiin. Ehdin siivota vessat ennen aamukahvia ja nukkarit kun lapset on puhalla ja ruokahuoneet kun lapset on nukkumassa. Joka on kyllä kaikista inhottavinta sen takia, että minusta tuntuu että kolaan moppini kanssa niin paljon että lapset herää.
Joten paljon muuta ne päivisin ehdi tekemäänkään. No, eilen lojuin isin pihalla kolmen kirjan kanssa (joista en saanut yhtäkään luettua) puolitoista tuntia. Sitten en enää uskaltanut ettei iho käristy ensimmäisellä kerralla. Lauantaina kun on yhdet lakkiaisetkin, niin en halua näyttää paistetulta possulta.
Tällä hetkellä on opintoviikkoja kasassa 24,5 ja hivenen lisää pitäisi vielä ennen kesäkuun loppua saada. Kaikkia en saa, sattuneesta syystä etten tunnu pääsevän kaikista tenteistä läpi. Näin jo viime viikolla painajaisen jossa inhokki-proffa sanoi että koska en pääse tenteistä läpi, minut potkastaan yliopistosta pihalle. Ja pöh! Sitten vaihdan saksan pääaineeksi! Mutta ei minulla nyt ihan niin huonosti mene, että sitä tarvitsisi edes miettiä.
On minulla tänä kesänä neljä viikkoa lomaakin, kaksi heinäkuun alussa ja kaksi elokuussa ennen kuin pitää lähteä takaisin Jyväskylään. Olen ottanut kaikki työpäivät vastaan mitä ovat päiväkodissa antaneet, ihanaa saada vähän rahaa ja hulluksihan sitä kotona olisi tullut. Tosin taidan taas rasittaa itseäni tekemällä kaiken vähän liian hyvin ja tarkasti. Tosin olen myös saanut paljon kehuja siitä, kuinka siistiä päiväkodissa on ollut… Silti pitäisi oppia vähän rauhoittumaan. Ei kuitenkaan ole tarkoitus että paiskin itseäni hajalle, tai housuja joka kävi jo tuossa yksi päivä. Ostin himoitsemani kengät lohdutukseksi siitä että jouduin koko päivän tekemään töitä risoissa housuissa. Ja kyllä on söpöt kengät.
22. 05. 05 [fiilis: ihanan keväinen]
Täytyy myöntää, siitä on hirveästi aikaa kun viimeksi bloggailin. Taas vaihteeksi. Mutta olen tehnyt 8 h päiväkodissa viitenä päivänä viikossa ja vaikka ensimmäisen viikon shokki onkin ruvennut helpottamaan, niin olen aina iltaisin ihan poikki.
Mutta ihanaa tehdä töitä opiskelun sijaan, ja koska on mahdollista että minulla on vain 2 viikkoa lomaa tänä kesänä, niin luultavasti minulla on ensi syksynä paljon uutta intoa opiskella. Ja mukavasti rahaa pankkitilillä, ettei tarvitse syödä purkkipapuja.
Sain tämän kevään tasokokeessa saksan sivuaineeksi! Mahtavaa! Koe tuntui helpolta ja tein sitä vain tunnin, mutten uskaltanut toitottaa sitä vielä kaikille, jos olisin vaikka ollut väärässä. Mutta kun e-mailasin amanuenssille hän vastasi että tulokseni oli tämän kevään muihin tuloksiin verrattaessa todella hyvä!!! Jihaa! Tosin vähän pelottaa kun ensi syksynä pitäisi olla pääainelukijoiden kanssa samoilla tunneilla…
Olin aika pettynyt episodi III:seen. Naureskelin tönkköjä kohtauksia ja vielä perjantaina keksin sata kohtausta leffasta jotka olisi voinut olla paljon parempia. Etenkin minua ärsytti se, että aina kun Oscar-ehdokkuudenkin saanut Natalie pääsi kankaalle näyttelemään, niin tuntui,että heti kun kyynel tai vastaava vahva tunne tuli pintaan niin Lucas katkaisi oton ja siirtyi suoraan Anakiniin tai Jedien kamppailuihin. Eli selkokielellä: Natalie ei saanut loistaa taidoillaan vaikka olisi siihen pystynyt! Asia mistä en ollut samaa mieltä arvostelijoiden kanssa oli Hayden Christensenin taidot: hyvinhän se hoiti haastavan osansa. Ei kai ole näyttelijän vika jos käsikirjoittaja ei osaa kirjoittaa järkeviä repliikkejä eikä ohjaaja ohjata… vai?
Ihmettelen vaan että miksi ihminen, joka on myöntänyt ettei osaa ohjata, on valinnut ohjaajan ammatin? Ah, niitä vanhoja hyviä Tähtien Sotia. Ja ihan vain näin lopuksi: Sithin kosto ei vedä lähimainkaan vertoja Imperiumin vastaiskun traagisuudelle.
Voi olla että näin kesällä ehdin ja jaksan kirjoittaa bloggia vain kerran viikossa. Ymmärrettävistä syistä.
9.5. 2005 [fiilis: rauhallinen]
Olipas mukavaa palata keväisestä Tikkurilasta Jyväskylän sateeseen. Aamupäivän satoi niin, etten enää kerran sieltä tultuani, viitsinyt palata yliopistolle viemään viimeistä tehtävääni (jonka palautuspäivä olisi siis tänään). Täytyy toivoa ettei minulle suututa liikaa jos ja kun palautan sen vasta huomenna.
Tänään kävin lausuntatentissä kolmatta kertaa. Tietenkin minulla oli niin kiire sanomaan nimeni nauhan alkuun ettei se ehtinyt vielä nauhalle. Ensimmäisellä rivillä unohdin kaikki opit ja vähän matkan päässä sekosin rivistä (eli luin yhden rivin kahteen kertaan)… Eli vanhalla rutiinilla meni. Taidan pitää tenttimisestä, kun joitain aineita tentin useaan kertaan.
Kaikenlisäksi on vähän tylsä olo kun piti ottaa nämä kolme päivää palkatonta vapaata että saan tuon lausuntatentin ja saksan sivuainekokeen alta pois. Eli raha ei juokse ja minä vaan istun kotona. katsoin äsken Imperiumin vastaiskun ajankuluksi, pakkailin vähän kenkiä ja laukkuja ja kohta rupean suunnittelemaan keittiön kaapin tyhjennystä.
Viime viikolla aloitin päiväkodin laitoshuoltajana. Töitä on näillä näkymin kesäkuun puoleen väliin, voi olla pitempäänkin ja voi olla mahdollista, että pääsen elokuuksi yhteen toiseen päiväkotiin lastenhoitajan sijaiseksi… Peukut pystyssä, sillä se ei olisi ihan yhtä rankkaa kuin laitoshuoltajan työ. Ilmeisesti työtavat eivät ole aivan oikeat kun selkä on koko ajan kipeä.
Lisäksi 7:30–15:30 aikataululla olen aina ihan poikki kun pääsen kotiin ja nukun päiväunet. Mutta rahaa tulee, joka on todella mahtava juttu ja päiväkodin muut työntekijät on todella mukavia ja lapsetkin kivoja. Mieluummin tätä kun kaupankassalla.
Meinasin jäädä bussin alle rautatientorilla Helsingissä kun olin matkalla Ahonlaitaan työhaastatteluun. Kannattaisi kaupungin vähän miettiä mihin ripustelee Tähtien sota–julisteitaan. Minä en mitenkään voi tarkkailla Anakin Skywalkeria ja 100 tonnia painavaa bussia yht’aikaa.
25.4. 2005 [fiilis: malttamaton]
Päästiinpäs siitä takatalven poikasesta. Ensin pesin pyörän, sitten se oli mudan takia kahden päivän päästä likaisempi kuin ennen pesua ja sitten tuli yöpakkaset, niin en enää uskaltanut pestä sitä. Huomenna, jos saan muut tehtävät ajoissa tehtyä, pesen sen uudestaan. Ja rasvaan.
Olen todella tyytyväinen uuteen lookkiin. Tuo kuva on niin pelottava, että mun on pakko katsoa sitä tauotta. Okei, anteeksi, että olen yksi söpöimmistä Tähtien sota–nörteistä. En voi sille mitään. Luke oli mun ensimmäinen idoli. Hahaha.
En malta odottaa, että kesä”loma” alkaisi tai että toukokuun 19. tulisi ja pääsisi leffaan. Olen saanut kesätyöpaikan Malminiityn päiväkodista touko–kesäkuuksi, ja se saattaa jatkua vielä pidempään. Lisäksi Ahonlaita pyysivät minua työhaastatteluun, joten hyvällä todennäköisyydellä teen töitä koko kesän, joka on juuri sitä mitä halusin. Vähän (lue: PALJON) pelkäsin, että lojun sohvalla koko kesän ja tulen hulluksi.
Nyt alkaa tuntua siltä, että siivoaisin päiväkotia koko kesän mieluummin kun olisin Hesassa kaupan kassalla, mutta se ei ole ihan varmaa että tämä onnistuu. Se jonka sairaslomasijaisena olen, saattaa tulla töihin jo heinäkuussa. Jätin tämän työn saamisen niin hilkulle, että meinasin mennä järki ja toivo. Mutta ei se ole minun vika, että Suomessa pitää olla kokemusta tai koulutusta, että saa työpaikan ja työhistoriaa että saa opiskelupaikan.
Kaiken lisäksi sain viime viikolla kuulla, että olen yksiöjonossa sijalla 81., joka tarkoittaa, että pääsen muuttamaan yksiöön syyskuun alussa. Näin jälkikäteen (toivottavasti) on helppo sanoa, että eihän se niin kauheaa ollut. Mutta enhän minä vielä tiedä millaiseen siivouskomeroon (siis koon puolesta) joudun. Ainakin se tulee olemaan Kortepohjan siistein kämppä jos siivoan koko kesän työkseni.
16.4. 2005 [fiilis: ihanan keväinen]
Kauhean valtava tauko, anteeksi kaikille jotka tätä nyt sattuu lukemaan!
Ensin oli pääsiäisloma, jonka vietin Saariselällä perheeni kanssa ja jolloin tapahtui niin paljon, että se varmaan tarvitsisi oman merkinnän. Kohokohtia oli yön ilmainen keikka, kylpylähoidot (aaaah!) ja husky–ajelu. Ajelulla en kyllä saanut ohjastaa kun siskoni ei halunnutkaan vaihtaa puolessa välissä.
Saariselän jälkeen on ollut niin paljon työtä yliopiston puolesta, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoitella. Maanantainakin on tentti, johon pitäisi kovasti lukea, tällä hetkelläkin. Mutta 1,5 h lenkin jälkeen ei ole oikein saanut aikaiseksi. Ehkä sitten kun tämä on kirjoitettu. Toivottavasti, koska muuten joudun uusintaan 2.5. ja se nyt ei ole mikään maailman paras tenttipäivä.
Täällä on ihana sää, siksi lause ”Jumalat rakastavat Jyväskylää” Messengerissäni. aurinko paistaa ja mittari näyttää +14 C. Ja se oli laajavuoren mittari eikä tuo meidän keittiön johon paistaa suoraan aurinko. yritän viikonloppuisin tehdä tunnin lenkkejä, kun viikolla ei ehdi. Ja käydä uimassa kerran viikossa.
Vesikävely on muuten ihan hauskaa, jos ei puudu vauhdin puutteeseen. ja jalat on sen jälkeen ihan puutuneet, eli kyllä se taitaa auttaa. Tuo aurinko on saanut minut hyvin aktiiviseksi. Enkä kerrankin lenkkeile vaan saadakseni hyvän vartalon vaan sen takia, että täällä on mahtavat lenkkeilymaastot ja paljon nähtävää. Vielä kertaakaan ei ole tarvinnut kävellä samaa reittiä.
Toivomuslistaan voisi kyllä lisätä ulkoilukartan, koska tähän asti olen mennyt fiiliksen mukaan minne nenä näyttää… Tosin sekin on toiminut ihan hyvin. Täällä on ihanan söpöjä asuinalueita joita on kiva kierrellä ja kuvitella asuvani jossakin valkoisessa omakotitalossa pientaloalueella.
Ainoa vain, että pelkään noissa metsissä, luultavasti ihan syyttä, että karhu kävelee vastaan ja sitten saan melkein paniikkikohtauksen. En usko, että jos asuinalue näkyy vasemmalla puolella, niin karhu on se ensimmäinen joka tulee vastaan, mutta kumminkin.
19.3. 2005 [fiilis: OK]
Mun piti tänä viikonloppuna ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ne mun rästi pedan esseet (2 kpl) ja tulevat myös alta pois (myös 2 kpl). Mutta sitten mulle tulikin joku puuska torstaina ja mä tein niistä kolme jo silloin ja neljänteen minulla ei ole kirjoja, joten en voi sitä tehdä vaikka haluaisinkin. Lisäksi pitää huhtikuussa palauttaa kaksi portfoliota, joita molempia olen nyt jo väsännyt. Writing Skillsin portfolion itse kansio vain puuttuu, kun se osoittautui liian pieneksi.
Ilmeisesti kämppis lähti kotiin viikonlopuksi tänä aamuna klo 6, koska hammasharja puuttuu ja jotain se tuossa eteisessä rapisteli. Tiedän tämän, koska nukuin aivan surkeasti kun päätimme eilen katsoa Tiinan ostaman Signs–elokuvan. jos mä jotain leffoja inhoan, niin ne on ufo–leffoja. Kaikki vampyyrit ja muut möröt mä pystyn järkeistämään pois, mutta kun ufoihin mä suhtaudun samalla agnostisella meiningillä kun Jumalaan, niin mä en voi olla aivan varma ettei ne tuu ikkunan taa, tai sängyn viereen.
Joten kerrankin mä vähän niin kun toivon, etteivät molemmat kämppikset olisi poissa. No, eka kerta sekin… Kaiken lisäksi istun varmaan tänäkin iltana Tiinalla kun vaihtarit haluaa juhlia Romanan viimeviikkoista synttäri (eli yksi uusi tekosyy juoda ja syödä niin, että napa paukkuu). Joten tulen vasta myöhään kotiin pelkäämään ufoja… kun on jo pimeää… Joskus vähän mietin, että oonko mä niin vanha kun lääkärit väittää?
Se pedan portfolio on aika kiva tehdä, kaiken tylsän tekstin ja esseiden takia mä laitan sinne oman kuvakollaasin itsestäni, yhden lapsena piirtämäni kuvan, visuaalisen elämänpolkukartan ja haastattelun itseäni koskien. ilmeisesti ne on avoimessa yliopistossa sitä mieltä, että mitä enemmän me tutkitaan itseämme, sitä parempia opettajia meistä tulee…
Writing Skillsin portfolio on sitten pelkkää tekstiä; esseitä ja selityksiä miksi juuri nämä esseet, ja kuvauskirjoitusprosessista ja yhteenvetoa ja niin poispäin. No, on sielläkin kaksi visuaalista esitystä sen kurssin syys– ja kevätlukukaudesta, mutta se onkin siinä.
14.3. 2005 [fiilis: pöperöinen]
Ihanaa! Oma sänky! Sairastuin sitten perjantaina mahatautiin, joka oli aika rankka. Klo 12 jälkeen en voinut muuta kuin maata sängyssä, mitä nyt välillä tuli juostua vessaan. Vietin sen päivän jossain valveillaolon ja nukkumisen välissä. Sain äidillä olevasta tyynystäni vielä kauhean niskakivun, kun se on aika lättänä. No, sain kuitenkin sairastaa äidin 180 cm leveässä sängyssä.
Perjantailauantai välisenä yönä en sitten sängyssä pystynytkään nukkumaan kun selkää särki niin paljon. Klo 3 keksin hakea olohuoneesta nojatuolin jossa sitten nukuin kunnes klo 6 tuli kauhean kuuma (kuume laski) ja kapusin takaisin sänkyyn pelkässä t–paidassa.
Toivottavasti ei taas tule mahatautia vähään aikaan. se on ehdottomasti inhokkitautini. ”Voittaa” murtuneen jalan ja ummetuksen mennen–tullen. Joten viime yö oli ihanaa nukkuakin omassa sängyssä, oman tyynyn kanssa, oma pehmokoira kainalossa. Heräsin kuitenkin klo 4 koska näin Hannibal Lecteristä unta… Ei pitäisi lukea Timea juuri ennen nukkumaanmenoa. Ongelma oli, että olin lukenut kaikki enemmän viihteelliset naistenlehdet junamatkalla, ja vain Timet olivat jäljellä.
Kämppiksen poikakaveri asuu taas nurkissa. Kysyin asukastoimistosta siitä yksiöjutusta (laitoin hakemuksen yksiöjonoon helmikuussa), ja kuulemma pitää noiden –04 aloittaneiden asioista kysyä uudestaan huhtikuussa. Eli kauan menee… No pitää ajatella positiivisesti: ensi viikon keksiviikkona lähden Saariselälle pääsiäislomaa viettämään ja olen varannut itselleni yrttikylvyn ja kokovartalohieronnan. Lisäksi ostin hiihtolomalla ihanan pinkin uimapuvun. Minua ei taida laduilla nähdäkään…
Pärjäilkää ja nauttikaa auringosta!
11. 3. 2005 [fiilis: seläkipuinen]
Huh! Tämä taisikin olla kuntoloma: äidin läppärin tuuletin hajosi (tai lähinnä; ei ollut vissiin ikinä toiminut kunnolla) ja kone tultiin hakemaan takuuhuoltoon. Se ei siis hajonnut, kone vai ei ollut tottunut olemaan auki koko päivää ja sammuili itsestään. Nyt peukut pystyyn ettei tee sitä enää. Ja sekin kuulemma oli minun syy! Eli piti oppia olemaan 9 päivää ilman internetiä tai sähköpostia. Ja näköjään kovin moni ei ehtinyt minua edes kaipaamaan.
Täytyy aloittaa ihan alusta mitä on tapahtunut. 26. päivä lauantaina ostin digikameran! Tarkoitus oli vaan mennä mukaan, kun äiti osti itselleen. Mutta sitten näin tämän yhden johon ihastuin ja ajattelin, että mikä ettei? Vanhassa kamerassakin on vaan 6 kuvaa jäljellä, joten ajankohta oli otollinen.
Piti kirjoittaa nyt kahdenviikon lomalla kaikki pedan esseet ja ainakin rästiin jääneet joululomalta, ja Writing Skill’sin essee ja muutenkin treenata varastoon, mutta koska ei ollut konetta niin tuli sitten ihan kunnolla lomailtua ja luettua ja tavattua kavereita. Joka oli kyllä ihan huippujuttu. Käytiin tuossa viimeviikolla ihan ex-tempore katsomassa The Aviator Paulan kanssa. En ole ikinä elämässäni käynyt leffassa niin, että astun sisään enkä vielä tiedä mitä menen katsomaan. Onneksi Tennarissa on mistä valita, tosin pitkän debatin se otti…
Nyt keskiviikkona kävin Hesassa katsomassa Lääkiksen Interaktiivista musikaalia, joka oli tosi hyvä. Interaktiivinen tarkoittaa, asiaan vihkiytymättömille, sitä että yleisö saa vaatia näyttelijöitä parantamaan edellistä kohtaa, ja heidän pitää tehdä se uudestaan. Huolestuttaa vaan että jos ne tanssii ja laulaa ja näyttelee niin kuinka hyviä ne voi enää olla lääketieteessä?
Ja eilen oli tosiaan Anastacian konsertti! Ei ollut yhtä sukkia pyörittävä kokemus kuin Robbien, mutta ymmärtäähän tuon jo pelkällä evoluutiollakin. Kyllä se laulaa osaa silti, Anastacia nimittäin. Edessäni sattui tällä kertaa olemaan kaksi keski-ikäistä, kadotettua nuoruutta etsivää, maistissa olevaa naista… Aina kaikki sekot päätyy mun ympärille. Ja selvisi mitä kaikista verhoissa kiipeilevistä lapsista tulee isona: roikkuvissa lakanoissa taiteilevia tanssijoita!
Ihan hyvä leffa muuten (The Aviator)! Parempi kuin mistä minua oli varoiteltu. Enää pitäisi nähdä Finding Neverland ja Jali ja suklaatehdas, sitten kun se tulee teattereihin. Siitä onkin ollut vähän aikaa kun olen nähnyt lastenleffan teatterissa.
24. 2. 2005 [fiilis: nälkäinen]
Eilen heräsin siihen tosiasiaan, että olen kirjoittanut tänne viimeksi 11 päivää sitten. täytyy ihan lukea mitä silloin oli tapahtunut. Aivan, aivan. Nyt olen saanut nuo tenttien tuloksetkin jo: historia meni läpi (Hurraa!), lausuminen ei. Minulla on vaikeuksia ässän ja suhuässän kanssa ja t–äänteen koska yritän koko ajan lausua sen th–äänteenä. Mutta nekään ei ole teknisiä ongelmia, koska osaan tuottaa kaikki äänteet. Oma ohjaajani jopa kehui, että lausun vokaalit oikein nätisti.
Olen ruvennut viettämään oikein railakasta opiskelijaelämää sen jälkeen kun Tiinan soluun muutti vaihtari. Olen tutustunut muihinkin vaihtareihin, muun muassa niihin jotka ovat asuneet iät ja ajat tässä samassa talossa (tai niitä ei kai voi kutsua ”vaihtareiksi”). Sunnuntaina me sitten pelattiin jalkapalloa (voitettiin 5–2!!!) ja saunottiin tilaussaunalla. Kaikenlisäksi, sillä aikaa kun me tytöt oltiin saunassa, niin pojat tekivät meille (ilmeisesti koska eivät itse syöneet paljoa) kaksi kakkua.
Huomenna pitäisi taas matkata pääkaupunkiseudulle hiihtoloman viettoon. Itse asiassa minä vietän kahden viikon viikkoloman koska molemmille viikoille on jotain ohjelmaa, enkä viitsi tulla pariksi päiväksi tänne välillä ja matkustaa sitten takaisin.
Silläkin uhalla, että Tiina lukee tämän ja hermostuu, niin täytyy sanoa, että suunnittelen Kroatian matkaa loppukesäksi. Lääkiksessä opiskeleva kaverini (taitaa olla mainittu myös DDD–osiossa näillä sivuilla) on menossa sinne kesätöihin ja kun ilmaisin puhelimessa kuinka kateellinen olen niin hän ehdotti (voi reppana, ei tainnut tajuta mitä tekee) että minä menisin käymään silloin1 No, ei tarvinnut sulatella kuin yksi yö!!!
Minun on tarkoituksena nähdä koko Kroatia ennen kuin se ehditään pilata massaturismilla, enkä ole vielä ehtinyt Zagrebiin (jonne toivon ja pyydän että kaverini päätyy) jossa asuu myös yksi paikallinen ystäväni.
Mutta tämän verran tällä kertaa!
13. 2. 2005 [fiilis: saamaton]
Mulla on nyt ollut häntäluu murtunut (tai mahdollisesti hiusmurtunut, voiko niin edes sanoa?) yli viikon. No, ei se mitään, kunhan kävelemään pystyy. Kaaduin luistellessa. Lisäksi mun viisaudenhammas on ruvennut ihan oikeasti tuntumaan, mikä ei enää olekaan niin hauskaa.
Perjantaina oli kaksi tenttiä; Comparative Phonetics and Pronounciation ja British and american History, joten perjantaina olikin sitten… hmmm… rommin tuoksuiset etkat ja tanssimista Elohuvissa. Paitsi, että musiikki oli huonoa ja sisäänpääsy maksoi 6 euroa, joten ei ihan viittinyt lähteä poiskaan. No, hauskaa oli kuitenkin.
Tänään yritin kovasti mennä pesemään pyykkiä 11:15, mutta kaikki koneet oli varattu ja lista täynnä varauksia. Varasin sitten tiistaille kun en enää jaksa katsoa noita pyykkejä tuolla nurkassa. Lisäksi tarvitsisi vähän saada vaatteita puhtaaksi ennen keskiviikkoa jolloin on Stammtisch. Okei, se on joku vaihto–oppilas juttu joita on kerran kuukaudessa, ja vihdoinkin päätin mennä katsomaan mitä siellä tapahtuu.
Terhi on näköjään aloittanut opiskelijaelämän. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Siinä auttaa kovasti se, etten mä vieläkään pode krapuloita. Lauantaina oli hieman heikko olo koska perjantaina meni aika lujaa (ja Hanna ja Susanna varmaan oli hiukan järkyttyneitä), mutta lähdin klo 12 ostamaan alusvaatteita, jos se todistaa jotain. Mulla on vissiin joku alkoholi–geeni joka kaikilla juopoillakin on, joka ei varmaan ole ihan hyvä juttu…
Täytyy lopettaa tämä sanomalla, että mä olen kyllä ihan kiltti tyttö! Äitikin allekirjoittaisi! Ja parhaat kaverit sanois, että mä olen sohvaperuna!
7. 2. 2005 [fiilis: valaistunut]
Mä en ole vielä löytänyt sitä pipoa joka rakastaisi minua yhtä paljon kuin minä niitä. Löysin yliopistolta tullessani harmaan pipon tuosta lumikasan päältä. se oli pyörtynyt siihen vissiin viikko sitten koska se oli ihan kohmeinen ja kärsi hypotermiasta. Nyt se on kuumassa kylvyssä. Kyllä mä niitä yritän rakastaa niin paljon kuin mahdollista.
Oli pakko ottaa siitä ihan kuva kun se oli niin hassunnäköinen. Toisessa pipossa on ihan minun nimi ja puhelinnumero, se on niin sanottu edustuspiponi, mutta tämä on vain urheilemista varten joten sillä ei ole rekisterikilpeä tai veromerkkiä.
Mä olen muuten nyt sitten mies–dieetillä. Se on viimeistä huutoa Hollywoodissa. Tarkoittaa etten mä saa kuukauteen kuolata ja mun pitää elää niin kuin kaikki olisi androgyynejä. On kuulemma puhdistava kokemus. Miehiä saa kuitenkin nähdä, toisin kuin suklaa–dieetillä, jolloin suklaasta pitäisi pysyä niin kaukana kuin mahdollista. Saman kuukauden aikana mun tulisi oppia rakastamaan itseäni (ne myös vähän niin kuin liittyy toisiinsa) ja päästä läpi kahdesta tentistä (joka ei liity noihin edellisiin mitenkään).
Mä myös kärsin bridget jones– ja bändäri–syndroomista ja mietin tässä että jos ruinaisin tarpeeksi niin maksaisikohan valtio mulle kuukauden terapiaa. Pitäisi kyllä tapahtua jotain vakavaa, niin kuin alkoholi joka joutuu vatsanpumppaukseen ja sitten AA:han. Mikäköhän se vakava olisi? Ehdotuksia saa laittaa komentteina…
25. 1. 2005 [fiilis: voipunut]
Eihän minulla mitään unettomuutta ole! Ei ole vain ollut saanut tarpeeksi hyvää syytä nukkua! Eilen seurasin ala–asteen tunteja klo 8–10, menin kielitiedeluennolle klo 10–12, pidin kahden tunnin ruokatauon, menin joogaan klo 14–16 ja staff tuutoringiin klo 16–18. Kun tulin kotiin olin niin poikki, etten jaksanut muuta kuin raahautua suihkuun ja lojua sängyllä. Niin ja hakea/lainata Tiinalta tonnikalapurkin jonka olin itse antanut tuparilahjaksi. Luin Virginietä muutaman kappaleen, mutta klo 21:00 luovutin ja menin pesulle. Peiton alle kömmin 21:30 ja nukahdin 5 minuutissa! Ei huolta, heräsin kyllä tänä aamunakin klo 6 mennäkseni katsomaan kaksi ala–asteen tuntia. Ja meinaan herätä huomennakin klo 6. Hui, tässähän alkaa väkisin haukotella ja 24:sta ei voi missata!
Tuntien seuraaminen on ollut todella mielenkiintoista ja varmasti ainutlaatuista, koska tämän jälkeen en näe yhtä montaa opettajaa tyyleineen, enkä varsinkaan sitten kun olen työelämässä. No, oli kuinka mielenkiintoista tahansa, niin sitä ei voi tehdä 3 tuntia enempää päivässä. Ja siitä tulee sellainen hassu akvaario–olo, niin kuin minua ei olisi olemassakaan.
Jyväskylän normaalikoulun ala–asteen rakennus ja tilat ovat aivan mahtavia. Ihan uusi ja kaikki on viimeisenpäälle, siellä on kaikki mahdolliset vehkeet, joka luokassa piano ja joka luokan yhteydessä opettajan oma huone, eli toimisto. Olisi hauskaa tietää onko sillä mitään vaikutusta kouluviihtyvyyteen. Varmasti sieltä tulee pelkkiä professoreita…
Ylihuomenna olen lähdössä kotiin käymään. Piti lähteä jo huomenna, mutta isä on tulossa Jyväskylään. Oli huolissaan sotkeeko minun aikataulun kun voi lähteä kotiinpäin vasta torstaina, mutta mieluummin minä ajan hänen kanssaan kun maksan junalipuista! Täytyy vain muistaa, että takaisin pitää tulla junalla, joten ei voi siltikään pakata paljoa tavaroita.
Eipä tässä muuta, koitan pysyä hereillä klo 22 asti… joten pitäkää peukkuja!
20. 1. 2005 [fiilis: ihan hyvä]
Nyt on sitten pedagogisten opintojen harjoittelu 1a aloitettu. Eli siis kierrämme tarkkailemassa 5 ala–asteen, 5 yläasteen ja viittä lukion englannintuntia ja 5 muun aineen tuntia. Kauheaa kun ei saa kommentoida tai vastata opettajien kysymykseen. Mutta mielenkiintoista se kyllä on ja ainutlaatuinen tilaisuus ammatin kannalta tarkkailla eri opettajien tyylejä. Sekä uskomattoman tarkkaa seurata ja kirjata kaikki mahdollinen mitä tunnilla tapahtuu ja miten kukakin reagoi. Vähän on sellainen olo kuin olisi akvaariossa katselemassa elämää ikkunan takana (leevismi).
Ostin tiistaina luistimet ja lasketteluhousut, koska huomasin, että Laajavuoren laskettelukeskus on kuuden minuutin matkan päässä kotoa! Kutkuttaa kovasti mennä lauantaina laskettelemaan, mutta koska eilisen luistelureissun jäljiltä polveni on sininen ja turvonnut, vähän epäröin… Olen lähdössä kotiin 26. päivä, ja kipsi jalassa matkaaminen on kovin tylsää… Yritin jo saada isää lähtemään Saariselälle pääsiäisenä. katsotaan miten siinä käy.
Muita töitä kuin tuntien seuraamista en ole vielä saanut tehtyä. ei niillä vielä mikään tulipalokiire ole, mutta kohta saattaa iskeä stressi päälle. En ole ihan vielä taitanut saada tästä lukuvuodesta kiinni. Muuten vuosi on alkanut hyvin ja olen ruvennut vahtimaan mitä syön ja liikkumaan (siksi polvi sinisenä ja lasketteluhousut polttaa naulakossa…).
Olen löytänyt Jyväskylän lenkkipolut, jotka kiertävät Tuomiojärveä. siellä on muuten aivan taivaallisen söpö omakoti–rivitalo alue. Talot ovat alle 3 vuotta vanhoja ja näköalat järvelle upeat. Lisäksi kävelin Harjun päällä ja löysin Vesilinnan jossa on ravintola, luonnonmuseo ja 10 kerroksinen näköalatorni. Uskalsin kavuta vain viisi kerrosta ennen kuin korkeanpaikankammo/paniikkikohtaus iski. Kipitin alas ja laskin kuin pitkällä olin = puolessa välissä. Toivottavasti ensi kerralla hissi olisi käytössä, koska ylhäältä näkisi koko Jyväskylän.
Pitäkää peukkuja pystyssä!
11. 1. 2005 [fiilis: rauhallinen]
Kokeilin tässä tänään joululahjaksi saamiani imuria ja moppia. Kämppä ei tiennytkään mikä siihen iski. Oman huoneeni (ja muidenkin) lattia on niin liukas, että siinä voisi luistella. Patterin välistäkin otin kaikki pölyt joihin ylsin pölyhuiskalla. Yhteiset huoneet eivät kyllä olleet niin likaiset kuin odotin. Lievä pettymys siis.
Oli vähän haikea olo palata joululomalta, olin tottunut jo astian– ja pyykinpesukoneisiin ja juttuseuraan. Mutta sitten kun näin oman huoneen, ja kaikki omat tavarat, niin olotila parani huomattavasti. Lisäksi jääkaappi on vielä täynnä herkkuja, jotka toin kotoa. On siellä myös kilo klementiinejä, koska olen ihan vakavissani päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja muuttaa elämääni. Uusin taktiikkani on syödä säännöllisesti ja kunnon ruoka vasta kello 16, näin minulle ei prime time–aikaan tule uudestaan nälkä (kuten kävi jos söin yliopiston ruokalassa klo 11 tai 12). Minä kun tunnetusti en syö kuin yhden lämpimän ruoan päivässä. Niin taitaa tehdä moni muukin nykyään. Ainakin opiskelijat.
Ensin kuvittelin ottavani keväälle kuusi kurssia (joista kolme on jo syksyllä alkaneita), mutta sitten tiputin listalta Latinan terminologian (koska aion pyhästi saada Latina 1:sen läpi) ja Irish History minun oli pakko tiputtaa, koska se meneekin päällekkäin yhden jo syksyllä alkaneen kanssa. Joten lopputulos: minulla on vain neljä kurssia, joista vain kahdessa on jokaviikkoinen tapaaminen. Mutta kyllä niissä silti varmasti työtä on.
Isä toi minut tänne naisystävänsä kanssa. Materialisti kun muuttaa (tai matkaa), niin tavaraa on aika paljon. Lisäksi minun piti kuljettaa kukat mukaan joululomalle, tai ne olisivat kuolleet. tiedän olevani hemmoteltu, joten sitä ei enää tarvitse minulle kommenttina kertoa! Muuten saa, ja pitääkin kyllä kommentoida juttuja! Kuitenkin, maanantaiaamuna livahdin isän hotelliin aamiaiselle. Oli mahtava. Siellä ei ollut meidän lisäksi kuin neljä muuta seuruetta, enkä minä syö aamuisin paljon, joten en usko hotellin menevän vararikkoon siitä. Se oli juuri oikea tapa aloittaa lukuvuosi. Varsinkin kun sain vielä kyydin yliopiston päärakennuksen eteen.
26. 12. 2004 [fiilis: hyvin ravittu]
Joulu tuli ja joulu meni. Parhaimpiin lahjoihin kuuluivat viinipullonilmastoija, ne korvakorut jotka ostin vaarin rahoilla ja pölynimuri isältä. Ja tietenkin veronpaluatusrahoilla ostamani Sormusten herrat.
Kotona oleminen on ollut hauskaa, taas on ihminen joka nauraa samoille asioille kuin minä. Kuten sille, että minun siskoani on vaikea viedä vihille kun se kävelee niin nopeasti ja minun lyllerryksen saa taas kiinni, mutta sitten minä lyön laukulla päähän. Ei se ihme…
Aattona olin joulusaunassa isällä, paitsi etten käynyt saunassa, ja sitten tulin äidin luo syömään ja jakamaan lahjat, ja sitten saatoin siskon isälle. Joulupäivänä olin isällä syömässä ja jakamassa lahjat ja nyt alkaa jo tuntua, että olen nähnyt perheenjäseniä tarpeeksi. Jotenkin sain silti sovittua itseni maanantaina isälle saunomaan. En vieläkään ymmärrä miten aina onnistun siinä.
Joulu on kyllä mukavaa aikaa, aikaa rauhoittua, mutta en ollenkaan usko siihen uskonnolliseen puoleen. Isällä sitten luettiin jouluevankeliumi ennen ruokaa, joka oli hyvin surrealia ja uutta. Ja toivottavasti ainutlaatuista.
Muutenkin jo sen läpi saaminen, ettei äidillä ole joulukuusta, koska me molemmat olemme sille allergisia oli tarpeeksi hankalaa, mutta ainakin säästyin isän kuusen koristelulta. Kaiken lisäksi aattona mahalla oli vähän ongelmia jouluruokien kanssa, joten arvosanana antaisin tälle joululle korkeintaan 9. Niin kuin Kotivinkin viimeisellä sivulla annetaan aina arvosanoja päiville.
18. 12. 2004 [fiilis: iloinen ja saunapuhdas]
Minut on juuri jaettu. Mukavaa kun vanhemmat sopivat keskenään puhelimessa minkä joulun päivän vietän missäkin talossa. En ole aina varma olenko 21 vai 2? No, loppu hyvin, kaikki hyvin, kai. Uusioperheessä on joskus hankalaa. Jos voisin, kloonaisin itseni, mutta luultavasti se kloonikin olisi liian laiska lähtemään jouluaattona mihinkään.
Kaiken lisäksi äitini juuri kertoi isälleni etten pidä sinihomejuustosta, ja minä kun olen syönyt kolme puoliäitipuoleni sinihomejuustoateriaa. En enää kehtaa syödä siellä. Meinasin jo, että kun asia ei ole tullut aiemmin esiin, niin kai minä kerran kuukaudessa sinihomejuustoa siedän.
Jotenkin kotona olen iltaisin paljon väsyneempi kuin Jyväskylässä, vaikka tämän piti olla lepoloma ja akkujentäyttöaikaa. On vaan niin paljon tehtävää, ja nähtävää. No, tiistaina ovat kampaaja ja kaverin pikkujoulut, joten eiköhän se löhöily ensi viikosta ala.
Uskotteko muuten ettei kukaan ole ostanut osoitetta www.sillylicks.com? Sehän on aivan mahtava osoite! Sopisi hyvin pornosivulle, tai minun sivulle. Mutta kun nuo hinnat on niin kalliita… jos joku ei ole vielä keksinyt minulle joululahjaa…
16. 12. 2004 [fiilis: iloinen ja saunapuhdas]
Katsoin aamupäivällä Sinkkuelämän viimeisen jakson nauhalta, siis näin sen toisen kerran, ja itkin taas. Mistäköhän saisi apua? Vähän ärsyttää kun Frendien vika jakso katkaistiin täällä Suomessa, jonkun fiksun toimesta, otaksun ja koko finaali meni pilalle. Se ei ole läheskään niin hyvä kuin Sinkkuelämän finaali. Luulisi että olisivat oppineet jo Monican synnytysjakson jaon aiheuttaman kohun takia, mutta ei.
No, ei minun koko aikaa pitänyt tuosta pauhata. Olen ostamassa joko tänään tai huomenna Sormusten herrat. Tikkurilan Anttilassa on varauslista (jolla minäkin olen) ja koko kuorma meni kuulemma listalla oleville. No, Jumbon Anttilassa ei mitään listaa ole, ja boksit eivät olleet vielä edes tulleet kun soitin sinne. Saa nähdä. Voi olla, että täytyy huomenna kipaista hakemassa ne Anttilasta. Siis Tikkurilan. Luulisi, että kaikki hölmöt ovat ostaneet ne jo erikseen…
Toinen asia jonka haluaisin palavasti on Sinkkuelämän koko tuotanto. Siinä ihanassa pinkissä kenkärasiassa. Eivät vain rahat riitä kun lupasin Sormusten herrat itselleni veronpalautusrahoilla… no, ei saa olla liian ahne.
Kävin sitten ostamassa Sormusten herrat tänään, ja nyt olenkin siitä asti ihaillen katsellut ja huokaillut siihen laatikkoon päin. Olen vain vähän pettynyt kun mukana ei tullut Klonkku pehmolelua… olisin nukkunut se kainalossa tästä eteenpäin. Sadalla eurolla olisi pitänyt saada jotain muutakin kun vain 12 dvd-levyä. No, ainakin äitini sai Plussa-pisteet…
P.S. Kuten näkyy, minulla on uusi keskustelupalsta jota kukaan ei käytä…
10. 12. 2004 [fiilis: tyytyväinen]
Kävin tässä juuri luovuttamassa verta, sen jälkeen kun kävin yliopistolla palauttamassa esseen. Voin sanoa ettei kokemus ollut ollenkaan epämiellyttävä. Se ei tuntunut sen enempää kuin verinäyte (ja niitä minulta on otettu reilusti), no ehkä kuten pidempikestoinen verinäyte. Vähän käsi tuntuu puutuneelta, ja sopivasti minulla on paremmat verisuonet oikeassa kädessä, joten en voi tehdä asioita kunnolla. En saisikaan. Minulta on kielletty raskaat työt, suuri hikoilu (niin kuin minä nyt voisin siihen vaikuttaa) ja saunassa käynti. Joten en saa siivota tänään vaikka kuinka kutkuttaisi…
No, kaupassakäyntiä ne eivät voineet estää. Koska jos minä en käy kaupassa, niin kuka sitten? Mutta ihanaa saada lupa löysäillä! Harmi, että tv:stä ei tule kauheasti ohjelmaa perjantaisin, enkä viitsi joka viikonloppu vuokrata elokuvia. Rikoin kahvilakkonikin Veripalvelussa, kun sieltä sai kakkua, ja kakku ja tee ei ole ihan sama asia kuin kakku ja kahvi. Sen takiahan meillä on sana kakkukahvikin. Kakkutee kuulostaa ihan joltain minun keittiökehitykseltä…
Enää kaksi esseetä ja yksi kotikoe tekemättä. Tosin esseet meinasin lähettää vasta kotoa postitse. Deadline on 20. päivä, joten vielä on aikaa. Joka tapauksessa, suosittelen verenluovutusta kaikille. Varsinkin jos kahvihammasta kolottaa.
6. 12. 2004 [fiilis: nam]
Mirka tossa juuri kirjoitti omaan bloggiinsa, ettei saanut linnan juhliin kutsua tänä vuonna ja mä huomasin, että hemmetti! Taas posti hukkasi minun kutsuni. No onneksi, en olisi millään ehtinyt tehdä näitä esseitä ja valmistautua yht'aikaa.
Posti tuntuu muutenkin toimivan vähän väärin päin. Ystäväni teki osoitteen muutoksen syyskuussa, ja palvelu on kuulemma vähän yskinyt. Nyt kun hän on kotona käymässä ja pitäisi saada sinne postia, niin kaikki posti on ruvettu kääntymään tänne. Taitaa olla joko Murphyn tai postin laki.
Kolme "koulu"päivää jäljellä, ja torstaina menen katsomaan Alfien lähes ilmaiseksi. Tai, no Annan mainoslipuilla, mutta maksoi vissiin tekstiviestin verran.
Sain muuten lauantaina siivoammattoman kämppikseni imuroimaan kaikki yleiset tilat kun se tuli imuroimasta huonettaan lainaamaan mun keittiöjakkaraa. Sanoin; Tää keittiö pitäisi taas imuroida, täällä on kaikkia roskia. Ja se meni sanaakaan sanomatta hakemaan imurin ja imuroi kaikki yleiset huoneet (keittiö, eteinen, vessa). Jihuuu!
1. 12. 2004 [fiilis: siivota kyllä tekis mieli, mutta ei opiskella]
Minulla on teoria, että asioita joista todella välittää on vaikeampi hukata kuin asioita joilla ei ole tunnearvoa. Niinpä nimesin vajaat kaksi viikkoa vanhan piponi Nikeksi (henkinen ikä taitaa jo pikkuhiljaa lähennellä 5 vuotta). Se kun oli viime perjantaina jäänyt YTHS:sän tiloihin bailaamaan. Olin kauhusta kankeana, varsinkin kun yritän jatkuvasti todistella äidilleni, että se en ole minä joka hukkaa tavaroita meidän suvussa. Jälleennäkemisen riemu oli suuri kun päädyimme taas maanantaina yhteen. Niin ja korvatkin tykkää enemmän.
Kauhea dilemma millä täyttää sen kahden tunnin tv–tyhjiön jonka Frendit, Sinkkuelämää ja Buffy jättivät. OC ei ainakaan vaikuta ihan toivottomalta. Ryanista en ole ihan varma mutta Marissa on aika söpö. Plus, kuka minut nyt saa uskomaan itseeni kun Buffy jäi eläkkeelle? Jos me ollaan tähänkin asti menty yhdessä, niin miksi? Muutenkin rakastan tv–sarjoja jossa on vahvoja naisia (tai tyttöjä), olen nörtti, mutta: Girl power!
Äidinkin joululahjan ostin jo. Eli vain yksi ostamatta ja kaksi tekemättä! Ihanaa olla kerrankin ajoissa. Voi mennä kotiin eikä tarvitse juosta kaupasta toiseen. Asia erikseen on miten saan lahjat ehjinä kotiin, kun ostin Anttilasta söpöä Nalle Puh–paperia (henkinen ikä laski takaisin 4 ja puoleen) joka on suurin piirtein yhtä vahvaa kun vessapaperi. Se mitä kämppikseni ostavat eikä Pirkkaa, mitä minä ostan. On se mun takamuskin ansainnut vähän parempaa kuin hiekkapaperilla pyyhkimisen.
Taas todistin siivoushulluuteni kun imuroinnin jälkeen pesin eteisen ja keittiön lattiat rätillä.
28. 11. 2004 [fiilis: hivenen ärsyyntynyt]
Mä olen koko ajan hokenut, että sitten juhlitaan, kun tulee sata vierasta täyteen. No, onneksi eilen oli pikkujoulu joka tapauksessa, koska aivan kuten skarpit huomasivat, sata on tullut täyteen. Hurraa! Eihän se kyllä mikään mieletön määrä ole, Tiinan sivuilla kävijöitä on jo 191, 110 minua ja loput Tiina + muut.
Sain eilen ostettua viisi joululahjaa kymmenestä jotka minun täytyy ostaa ja kolme jäljelle jäänyttä päätin tehdä itse. Joten enää minun täytyy löytää kaksi lahjaa, kumpaankin minulla on hyvä idea. Kivaa olla taas vaihteeksi ajoissa. Nyt vaan kortteja ja pakettikortteja tekemään (jotka minä jo aloitin).
Alan olla ihan kypsä soluasumiseen, onneksi joululoma on aivan kohta (minulla on enää seitsemän koulupäivää + tietenkin kaikki kotikokeet ja esseet). Toinen kämppiksistäni ei siivoa ollenkaan, yleisiä tiloja siis. Sen huoneesta en tiedä kun ovi on aina kiinni, oli se kotona tai ei. Olen imuroinut meidän yhteiset tilat 90 % ajasta itse. Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina toinen kämppikseni imuroi nekin oman huoneensa lisäksi. Olin niin onnellinen, että meinasin mennä halaamaan. Sen lisäksi, ettei tämä toinen imuroi, hän ei myöskään vie roskia. Ja jos hän siivoaa juomatölkkejä tiskialtaasta, niin hän siivoaa vain omansa.
Yksiön voisin saada vasta syksy–kevät 2006. Joten täytyy kai vain kestää. Lisäksi Jyväskylässä hiekoitetaan jollain järkäleillä, joten sisälle tulevat kivet sattuvat paljaisiin jalkapohjiin. Nyt on kuitenkin parasta jatkaa esseen hiomista…
P.S. Unohdin siivoamattoman kämppikseni taipumuksen paukutella ovia ympäri vuorokauden. Siellä päin mistä minä tulen, osataan kyllä sulkea ovia hiljaakin. Mukavaa herätä kello 1:30 yöllä siihen että joku vetäisee ovensa kiinni.
26. 11. 2004 [fiilis: mukava]
Jee! Olen ainoa joka tästä innostuu, mutta niin se vaan yliopisto saa viisaudenhampaat puhkeamaan. Mietin, että pitäisikö mensan kaavake pistää postiin nyt vai odottaa, että ne on kaikki puhjennut?
Tilaisuutta juhlistaakseni vuokrasin Dirty Pretty Thingsin ja Tyttö ja helmikorvakoru:n. Mienaisin ottaa jonkun todella älykköelokuvan, mutta jotain viihdettäkin pitää elämässä olla.
Yritin varata paikanpäällä YTHS:sässä aikaa fysioterapiaan (terveydenhoitaja suositteli eilen selkäkipujen takia), mutta ei, pitää soittaa sitten kun on soittoaika. Eli sen jälkeen kun olin käynyt hammastarkastuksessa, minun piti kävellä viisi minuuttia (jonka kulutin kyllä hyvin äidille viisaudenhampaastani puhelimessa kertoen) ja sitten soittaa varatakseni aika. No, oikeastaan minä tein sen vasta Makuunilla, koska olin sielläkin etuajassa, eikä koko liike ollut vielä auennut!
Huomenna ajattelin mennä jouluostoksille, tällä kertaan aion myös ottaa 40 euron arvoisen bussilippuni mukaan, toisin kuin tänään...
19. 11. 2004 [fiilis: jännittää]
Olen kotona käymässä. Jännityksellä odotan kohoaako uunissa oleva kakku vai ei. Kummitäti on perheineen tulossa illalla käymään ja otin vapaaehtoisesti kakkuvastuun. Hui! Yleensä en kyllä jännitä keittiössä. Onnistuin lähes tulkoon aina, mutta nyt jännittää.
Lähdin Jyväskylästä jo keskiviikkona, kun olin sitä mieltä että pitkä viikonloppu voisi tulla tarpeeseen. Sunnuntaina takaisin ja sitten alkaa loppupakerrus ennen joululomaa. Eli, kaksi esseetä, kaksi koetta, yksi tentti jne.
Olen saanut vähän tehtäviä tehtyä, mutta en niin paljon kuin oli tarkoitus. No ehkä tänään... Kuppi kahvia, niin eiköhän se siitä.
16. 11. 2004 [fiilis: jäässä]
Sainpas! Kävin juuri hakemassa (hakeminen on huono verbi, koska seisoin Sokoksen edessä 20 muun kanssa 45 min, joten hakeminen kuulostaa liian helpolta) liput Anastacian konserttiin! 49 euroa kipale. Ja kaikki hyvät paikat oli mennyt (paitsi aivan hajapaikat), joten täytyy tässä vielä näytellä nuorta ja mennä permannolle pomppimaan muiden hullujen kanssa. Robbien konsertissa takana seisonut yritti tyrmätä minut DD-rinnoillaan ja valitti vielä sen jälkeen etten pomppinut tarpeeksi kun Mr. King, Robbie Williams kunnioitti minua läsnäolollaan. No, anteeksi että päässäni soi sinun rintojesi jälkeen, niin pahasti etteivät jalkani nousseet. No tarpeeksi siitä.
Nyt yritän vaihteeksi tappaa aikaa tietokoneluokassa. Seuraava "luento" alkaa vasta yli tunnin päästä. Ai niin, mutta minun piti löytää yksi amanuenssi ja pyytää esseeni takaisin. Hmmm... tosin, se on sama amanuenssi, jonka tunnin odotan alkavan. Taidan jäädä tänne. Sen kerran kun täältä saa koneen, niin kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni. Sen takia näissä kuvaruuduissa on purema jälkiä. Se ei ollenkaan liity siihen kun toiset suuttuvat kun eivät saa kursseja valittua meidän verkosta...
Meinasin ajaa Maija Silvennoisen yli tänään kun tuli keskustasta kampukselle. Olisikohan se ollut suurempi rikkomus kuin tavallisen tallaajan yliajaminen? No, onneksi en vielä omista autoa, joten olisimme molemmat selvinneet ruhjeilla, ehkä. Näköjään Ravintola Patani on sen omistama. Enpäs tiennyt. Helsingissä on tottunut siihen, että Ben Zyskowicz istuu Café Strindbergissä ja Kalevi Sorsa jonottaa Akateemisessa kirjakaupassa, mutta täällä se oli minulle ihan uutta.
Kävin eilen ostamassa äidille hiusvärejä. Ensimmäisessä kaupassa niitä ei ollut ja toisessa (taas se pahamaineinen Sokos) ne olivat ylimmän hyllyn perällä. No, onneksi olen tottunut siihen, etten yllä tavaroihin, joten kävelin kylpyosastolle, nappasin saunaharjan (siis selänpesuharjan) ja sillä sohin paketteja niin kauan, että varpistamalla ja kättä äärimmilleen venyttämällä sain koskettua niihin. Nyt ymmärrän miksi niitä ei löydy Tikkurilasta. Ei ole helppoa tämä pätkän elämä.
14. 11. 2004 [fiilis: onnellinen]
Nyt voisi ehkä olla tarpeeksi aikaa kirjoittaa tänne... odotas, laitetaan Robbie soimaan. Mulla on Sing When Your Winning, Escapology ja I've Been Expecting You shufflella; hurraa teknologia!
Perjantaina oli hauskaa. Tiina pääsi sisään ja Marikakin vaan käveli sisään. Portsari sanoi "Sut mä olen nähnyt ennenkin ja hymyili korvasta korvaan." No, me ei kaikki voida olla yhtä kauniita, tai lahjakkaita. No, vessassa Marika sanoi mulle, että ainoa mitä se muistaa minusta valmennuskurssilta on kuinka näteiltä mun hiukset näytti. Eli, varaan joululomaksi ajan kampaajalta, leikkaan ja revitytän latvat ja värjään takaisin vaaleaksi. Kukaan ei ole koskaan ennen sanonut, että mun hiukset on nätit tai, että ne on joskus näyttänyt näteiltä. Kesän lopussa mä olin niin stressaantunut ja kyllästynyt odottamaan, että olisin halunnut värjätä hiukset mustiksi tummanruskean sijaan.
Olen saanut 90 % tämän viikonlopun töistä tehtyä, ja loput on liimaa, mieti osastoa. Paitsi se toisen esseen rakenne... pääsi unohtumaan.
Kuten näkyy, olen kampanjoinut hankkiakseni affeja, jopa niin innoissani, että yritin saada yhden floridalaisen. No mitä se näistä ymmärtäisi? Hups, Buffy alkaa!
11. 11. 2004 [fiilis: jännittynyt]
Kirjoittelen tässä naapurin kämpässä. En uskalla mennä omaani; tänä aamuna toinen kämppikseni tuli kysymään en kai minä vaan ollut eilen oven takana ilman avaimia. Alkuillasta hän oli ollut yksin kotona (miksi nämä asiat aina tapahtuu kun on yksin kotona?) ja joku oli soittanut ovikelloa. Ei siis mitään nättiä vaan ihan kunnolla ja sitten jyskyttänyt ovea ja vielä klonkuttanut postiluukkua. Ei ollut avannut. eihän sitä nyt ovea avata jos joku jo valmiiksi rynnii sisään.
Tänään sama kävi minulle. En suostunut avaamaan. No, ihana Tiina yläkerrasta kävi ovella kurkkaamassa (ei me vaikutetakaan yhtään epäilyttäviltä), että se oli piei naisihminen. No, avasin sitten oven, mutta se oli jo menossa rappusia alas. Näin naamankin, eikä se ollenkaan huomannut. Näytti sen verran boheemilta, että taisi olla toisen kämppiksen kurssikaveri.
Katsoin tässä juuri ensi kevään lukujärjestystä. Koska pedagogiset opinnot ovat vain joka toinen viikko ja Writing Skillsissä kokoonnutaan koko porukka (teemme kevään ryhmissä töitä) vain kerran kuukaudessa. Niin, minulla on viikkoja jolloin viikon'loppu' alkaa jo tiistaina. Hmmm... epäilyttävää tämä yliopisto-opiskelu.
Huomenna pääsen Elohuviin (yökerho), kun Tiina täyttää 20-vuotta, ja toivottavasti pääsee sisään. Tänään kävin Alkossa ostamassa salmari-, pina colada- ja valkkaripullon (tosin pikkolo) eikä kysytty papereita! Pitäisikö olla pollea vai huolestua rypyistä?
8. 11. 2004 [fiilis: levännyt]
Olin unohtanut maksaa vuokran. Muistin sen pankkiautomaatilla kun nostin pitkästä aikaa rahaa, että voin syödä yliopiston ruokalassa. tänään piti maksaa kymmensenttisillä. Niin, kukaan ei sitten voinut kertoa, että vuokra pitää maksaa joka kuussa.
Onneksi kävin pesemässä pyykkiä ja automaatilla, muuten en olisi muistanut sitä vieläkään. Pyykin pesu meni hyvin, tällä kertaa käytin kyynelien sijasta huuhtelunestettä ja näin pyykistä tuli pehmeämpää.
Molemmat kämppikseni olivat viikonlopun poissa. Perjantaina (ja vähän lauantainakin) unohdin nauttia siitä ja lojuin naapurilla, mutta seitsemältä lauantaina hipsin omiin nurkkiin ja olo oli autuaallista. Kaiken lisäksi toinen kämppikseni tuli eilen illalla kotiin, kysyi haittaako minua jos hän vielä imuroi (kello oli yli 21) ja imuroi koko kämpän! Ei siis minun huonetta, mutta eteisen, vessan ja keittiön. Olin niin soikeana onnesta, että meinasin ruveta itkemään. tai laulamaan, tai mahdollisesti molempia yhtä aikaa.
Pienestä se elämän ilo syntyy. Nyt pitää mennä kirjoittamaan kalenteriin kaikki kotitehtävät (auttaa kovasti kun on reikäinen pää).
2. 11. 2004 [fiilis: tranquil]
Olin eilen ensimmäisellä Streetdance tunnilla. Vähän kävi mielessä, että mitä pieni, pyöreä, valkoinen tyttö tekee siellä, mutta ei siellä kukaan muukaan ollut sen tummempi. Aika kaukanahan se on muinoisista balettitunneista, mutta pitää olla haasteita. Pidän siitä, että teen jotain mitä minun ei odotettaisi tekevän.
Olen vähän tullut latinan kanssa (siis, istuimme latinan kirjan kanssa kahville ja keskustelimme asiasta, hahaha) siihen tulokseen, että ehkei minun tarvitsekaan olla akateeminen superihminen. Vaikka äitini onkin kieli-ihmisiä, niin ei minun tarvitse opiskella kaikkia mahdollisia kieliä. Ehkä on ihan okei myöntää, että latina ei ole minua varten, tai etten englannin päälle jaksa sitä lukea, ainakaan tänä syksynä. Aion kuitenkin mennä tenttiin, ja käydä tunneilla, ellen keksi hyvää tekosyytä, mutta ei minun tarvitse kaikessa pärjätä. Jostain syystähän ne minut tänne valitsi, eikä se ollut latina.
Pesin juuri kontaten pahimmat likatahrat keittiön lattialta. Yksiö olisi siksi kiva, että ne sotkut, joita siivoisin olisivat minun omia, eikä minulla ole mitään ongelmaa niiden siivoamisessa. Lisäksi en ole löytänyt (ainakaan tästä solusta) mitään syytä, miksi tässä solussa asuminen on niin paljon parempaa kuin yksin asuminen. No, ehkä jaettu vuokra...
28. 10. 2004 [fiilis: tranquil]
En löytänyt suomenkielistä sanaa. Kävin tänään Lidl'issä ostamassa kaapit täyteen ruokaa, hoidin juuri naamaani (kasvonaamio käytännössä imeytyi sisään... taisi olla aika kuiva) ja Everwoodin aikana liotan jalat. Lisäksi olen soittanut Jeweliä kello 16:sta asti (nyt on 19:45).
Olo ei voisi olla yhtään enempää erilainen maanantaista jolloin sain paniikkikohtauksen pedan ryhmätyön takia ja tiistaista jolloin itkin ihan huvin vuoksi tunnin. Ja sitten jotkut vielä ihmettelevät miksi minulla ei ole poikakaveria.
Huomenna olisi tarkoitus leipoa (foccacciaa ja dumle-muffinseja) ja vuokrata Passion of the Christ Tiinan kanssa.
Talo näytti niin tyhjältä, että luulin olevani yksin viikonlopun. No en minä tietenkään niin onnekas ole... ei sitten kuljeskella ympäriinsä alusvaatteisillaan ja soiteta stereoita täysillä. No, hyvä etten ostanut Alkosta valkoviiniä.
20. 10. 2004 [fiilis: voipunut]
Toinenkin essee on hiomista ja otsikkoa vaille. Oli kyllä hermo mennä. Maanantai oli huonoin päivä täällä olo aikana, kaikki tuntui menevän pieleen. Kaiken lisäksi olen viisaiden neuvojen takia jättänyt kahvinjuonnin täksi viikoksi. Maha ei kestä stressiä ja kahvia yhtäaikaa. Perjantaina kotona sitten vedänkin pannullisen...
Kaiken lisäksi kuulin 4 vuotta ulkomailla opiskelevalta ystävältäni, ettei tämä tule täsätä yhtään parantumaan. ei taida olla pilvellä hopeareunusta.
Minulle selvisi tiistaina, että joululomani alkaa jo 9. joulukuuta ja loppuu 9. tammikuuta, joten saan ihanan kuukauden lomaa. Kaikenlisäksi onnistuin jo vähän anomaan, että minut olisi ehkäpä mahdollista hakea täältä kantamuksineni... Lisäksi vaari soitti illalla! Joten maanantaista tämä viikko on huomattavasti parantunut.
17. 10. 2004 [fiilis: onnellinen]
Sain tehtyä ensimmäisen esseen, ja ihan vielä ajoissa. Se oli valmis ennen Tiinan lauantaisia tupareita, tai tänä aamuna merkitsin lähteet tekstiin. Toiseenkin olen jo saanut puolitoista sivua (palautus on vasta torstaina). Joten nyt on hyvä fiilis. Tosin takaraivossa joku pieni naputtaja hokee hiljaa, että "Sinä teit sen väärin, sinä teit sen väärin". Olen päättänyt ruveta kuuntelemaan sitä vasta huomenna. Toivottavasti palautuksen jälkeen niin voin sanoa takaisin, että "Nyt se on vähän myöhäistä"
Olin todella kiltti enkä mennyt jatkoille lauantaina, koska halusin olla uittamatta aivosolujani, niin että sain niistä kaiken irti tänään. Jotkut ovat myös sitä mieltä, että olen tylsä... ihan kuin vain.
Hupsis, Mullan alla alkoi jo!
12. 10. 2004 [fiilis: stressaantunut]
On niin paljon esseitä työnalla, että jätin latinan tänään väliin. En ymmärrä miksi istuisin siellä kasvattamassa paniikkikohtauksen mahdollisuutta kun voin kotonakin leikkiä opettajaa ja kääntää vihkon sivuja niin nopeasti etten ehdi lukemaan mitään.
Tänään myöhästyin ensimmäisestä deadlinesta. Tai, itseasiassa tiesin, että se on tulossa ja olin ihan valmistautunutkin, kunnes huomasin tänä aamuna, että pohjustus piti palauttaa eilen! Sanotaan, että se paniikkikohtaus oli hyvin lähellä. No, onneksi tämä oli vain pohjustus, eikä siis 1500 sanan essee, joka olisi pitänyt kirjoittaa puolessa tunnissa. Eikä opettajakaan muuttunut kaksipäiseksi lohikäärmeeksi, kuten pelkäsin.
Lukemisen määrään on todella vaikea tottua. Että viikossa pitäisi (huomaa isi-muoto) lukea useampi kirja. Ja minulla kun on vielä tuo Dan Brownin Angels and Demons'kin työn alla...
Insomniasta kärsiville voin suositella yliopistoon pyrkimistä lämmöllä. Kannattaa pyrkiä vielä jollekin vähemmän suositulle alalle, niin pääse varmasti sisään. Unisin-rohdosvalmisteisiin en ole koskenut sitten ensimmäisen viikon jälkeen ja öisin en heräile kesken kaiken!
7. 10. 2004 [fiilis: ihan hyvä]
Mulla on näköjään aina ihan hyvä fiilis, no sehän on hyvä.
Ei millään pahalla luennoijaa kohtaan, mutta olin tänään maailman turhimmalla luennolla. Meinasin kävellä ulos, niinkuin osa teki,mutta kun on polkenut 15 min. yliopistolle, niin sitä vaan kummasti istuu luennot loppuun. Se oli siis tietotekniikka, jossa opettelimme säästämään tiedostoja ja siirtelemään kuvakkeita näytöllä. Äitinikin osaa nuo jutut...
Tuleepahan ainakin helppo opintoviikko. Laskin, että kun se nyt vaan kestää joulukuun alkuun ja nyt on jo lokakuu, niin eiköhän siellä kannata pysyä. Ensi kerralla saatan kyllä viedä tyynyn mukana.
Muut pyörivät juuri kaupungilla suorittamassa approbatureita sun muita juomalla, hyvä että sain lippuni myytyä, ei ole yhtään sellainen olo.
4. 10. 2004 [musiikki: pitää varmaan kohta poistaa tämä musiiikki-kohta] [fiilis: ihan hyvä]
Juon tässä juuri iltapäivä (tai alkuilta, ihan miten vaan) teetä. Oppiaine tekee kaltaisekseen! Toisaalta syön myös viinirypäleitä (nam!), voisikohan sen joten yhdistää latinaan?
Olin äidin luona viikonlopun. Ensi kerralla kyllä lupasin olla hankkimatta mitään ilta-aktiviteettia ja ihan vain olla. Kotiin tulessa eilen illalla olin aika väsynyt. Toisaalta huomasin kyllä tänään, että ne patterit tuli kuitenkin ladattua, ei ollut yhtään niin stressaantunut olo kuin loppuviikosta. Ehkä se oli se hyvä seura ja tutut naamat.
Ensimmäisen kerran lausuntatunnilla opettaja sanoi "Good work Terhi", eikä "Say that again!" ja minä hymyilin koko matkan kotiin. Ehkei se lausunta olekaan niin auttamattoman huonoa.
Pesin koneelliset valkoista ja punaiseta pyykkiä, valtaosa paitoja ja loppusijoituskohteet alkavat loppua. Toisaalta, kaapit ovatkin sitten ihan tyhjinä... Kaipa nuo äkkiä kuivuvat...
Päivä olis siis mukava, ei järisyttävä (Johnny Depp ei vieläkään kosinut), mutta stressitön, tavallinen päivä jota minä kaipasinkin! Kiitos!
28. 9. 2004 [musiikki: ihana tietokonenäppäinten klikitys] [fiilis: märkä]
Yritän tässä tappaa aikaa laitoksen ihastuttavan pienessä tietokoneluokassa, mutta kun se samperi ei suostu kuolemaan! Minulla on nyt enään 35 minuuttia ennen kuin seuraava ohjattu toiminta alkaa. Ihanaa katsoa kello viiden minuutin välein. Mutta ainakin on jotain puuhaa.
Kaikista kamalinta on, että illalla täällä Kampuksella olisi SeisOmaKlubi jossa esiintyy StandUp-koomikoita, muun muassa André Wikström, joka olisi tosi kiva nähdä, mutta en usko, että jaksan polkea takaisin. Pitää kerätä voimia huomisiin fuksiaisiin. Joten, pliis André; tule takaisin sitten kun minä en ole enää laiska!
Huomenna on kuviskerho, jonka päälle olen sopivasti varannut pesukone-vuoron... mutta ihanaa päästä taiteilemaan jossain muuallakin kuin omassa huoneessa! Maksaa vissiin 5 euroa... tosin en tiedä onko se puoli vuotta, vuosi... vai yksi kerta!
Olen virallisesti saanut frendien Monica-maineen siivousinnostuksellani. Tätä ei kyllä äiti usko!
22. 9. 2004 [musiikki: kahvinkeittimen korina] [fiilis: ihan hyvä]
Pitäisi lukea Yulea perjantaiseen tenttiin ja vähän (tai siis kokonaan) Brysonia ensi viikoksi. Mutta jotenkin kummasti jäin taas jumiin messengeriin... No, juon kupillisen kahvia ja rupean sitten lukemaan! Ihan oikeasti!
Eilen oli taas mielenkiintoinen latinan tunti. Meidän piti kääntää takstinpätkä jota me katsottiin jo viime tunnilla. Siis tekstinpätkä! Takana 4 tuntia latinaa! Minä sain lauseen Natura Italiae poetas delectat. No, onnistui se, mutta siitä ei nyt ole kyse. Täällä ilmeisesti vallitsee ajatus; kun et osaa uida, niin ui!
Olen silti päättänyt räpiköidä niillä tunneilla enkä vaihtaa ensi keväänä käytävään tiede-latinaan (tai, siis haluan myös sen). Minähän en näin helpolla luovuta! Plus, haluan päästä joskus sanomaan, että osaan latinaa ja sen voin tehdä vain jos olen opiskellut aluksi latinan alkeet.
Tänään pitäisi olla vain kaksi ilta menoa.... toiseen olen ostanut lipunkin, joten parempi kai olisi mennä. Nyt lukemaan!
19. 9. 2004 [musiikki: ei mitään] [fiilis: nälkäinen]
Olin tämän viikonlopun kotona käymässä. Kävin ostoksilla ja elokuvissa katsomassa The Terminal:in. Oli ihan hyvä! Suosittelen! Toisaalta, kauhukseni huomasin, että Tom Hanks'kin alkaa vanheta. Ja se on ihan totta, että elokuva teki "piilomainostuksen" ennätyksen. Kauhea kahvinhimo oli koko ajan kun kuvissa vilahtelivat Starbucks ja Dean and Deluca vaikka olin juuri juonut Modestylla kahvin.
Tulevat fuksiaiset pelottavat vähän. Ensinnäkin pitää palloilla keskustassa vähissä vaatteissa pitkälle iltaan ja toiseksi sukkahousut päässä ja hölmöt lauseet suussa ei kuulosta kovin hyvältä. Toisaalta, onhan tuokin jonkin asteen siirtymisriitti, joka pitää käydä läpi.
Olin huolissani, että kotipaikkani päällä on iso monttu kun äitini pyysi minua tuomaan Jyväskylästä jos jonkinlaista tavaraa. Tai sitten oli se vaihtoehto, että kaikki kaupat olivat menneet konkurssiin sen jälkeen kun minä muutin pois. Huomasin kuitenkin niiden kaikkien olevan ennallaan.
15. 9. 2004 [musiikki: ei mitään] [fiilis: ihan mukava]
Mukavaa kun koko kylä tulee yliopistolta ja menee nettiin yhtaikaa eikä mikään toimi. Kirjoitin uuden osion näille sivuille mutta yhteysvian takia se hävisi kyber-avaruuteen. Mutta tällaista tämä nyt on.
Olin eilen ensimmäisen latinan tunnin jälkeen niin poikki kun olla ja voi. Jotenkin minulle sopisi sellainen kielen opettelun aloitus, että nimetään värejä ja opetellaan esittelemään itsemme, mutta nyt yliopistossa se tuntuu olevan heti pelkkää deklinaatioiden vääntelyä. Ja kun se tunti on vielä iltapäivällä, niin vetää vähän vakavaksi.
Tänään kieliopin tunnilla harrastimme lauseiden paloiksi hajottamista, joka oli kyllä ihan tuttua valmennuskurssilta, mutta ei silti mitään maailman mukavinta puuhaa. Silti sain jonkinlaisen onnistumisen ilon kun muistin muistavani ne asiat. Ei se silti tarkoita, että ne oikein olisi…
Isi oli eilen työmatkalla täällä ja tuli laittamaan peilin seinään. Ihanaa! Nyt näen miltä näytän ennen kuin lähden aamulla ovesta ulos ja meikkaaminenkin on helpompaa! Ja oli se mukava nähdä tuttu ja turvallinen naama.
Viimeyönä uni kyllä maistui, taisi tiistai olla rankin päivä täällä. ei niinkään henkisesti, mutta fyysisesti. Tosin Conan O’Brienin takia aamulla ensimmäinen ajatus oli; ”Mitä? Nyt jo?”
13. 9. 2004 [musiikki: Robbie Williams: Lazy Days] [fiilis: märkä]
Ensimmäinen luentopäivä on nyt ohi. Tosin niitäkin oli yhteensä vain kolme tuntia ja ruhtinaallinen puolentoista tunnin mittainen ruokatunti. Niihin ei saa tottua koska keskiviikko on aivan täyteen buukattu, ja ainakaan kantapaikassa ei syödä jonojen takia puolessa tunnissa. No nyt äiti huolestuu ehtiikö tytär ollenkaan syödä, kyllä äiti, lupaan ehtiä jossain välissä!
Mukavaa kun Robbie laulaa auringonpaisteesta ja ulkona enemmän tai vähemmän sataa... Mutta voihan se aurinko paistaa sisälläkin...
Onnistuin sitten menemään ekalle luennolle väärän luokkaan, mutta ei hätää, täällä se ei ole enää niin tarkkaa. Se luokka missä sinä olet on egoistisen humanistin mielestä juuri se oikea luokka. Enhän minä muuten olisi siellä! Ja kaikki kaveritkin ovat siellä, joten sen täytyy olla oikea luokka.
Olen saanut palautetta (palautetta; kuulostaapa hienolta) kirjoitusvirheistä... joten täytyy ruveta ajamaan nämä tekstinpätkät Wordin läpi... Leikin tässä eilen vaihteeksi Photoshopilla, mutta pitää kysyä kavereilta ennen kun laitan sen kuvan näille sivuille.
11. 9. 2004 [musiikki: koirat haukkuu] [fiilis: ihan hyvä]
Pitää vähän säännöstellä tänne kirjoittamista, ettei ihmiset luule etten mä tee muuta kun istu tietokoneella (tosin jos omistaa MSN:n, niin tietää että juuri sitä mä teen...).
Kävin keskustassa hakemassa sen viimeisen kurssimoniste nivaskan, joka on saatavilla. Nyt niitä pitäisi vielä ehti katsomaankin ennen maanantaita. Naapurit pyysi ulos, mutta taidan jäädä kotiin, koska muuten voin taata, että huomenna on jyrän alle jäänyt olo. Ja kun se ulos meneminen ei edes tapahdu tässä lähellä!
Kävin eilen pesemässä pyykkiä. Se oli niin surreaalinen kokemus kun olla ja voi. Ensin mä kiersin koko L-rakennnuksen kahden pyykkikoneellisen kanssa, ja sitten huomasin, että siitä lähimmästä ovesta pääsee pesulaan. No, sitten astuin sisään niin ovella tuli vastaan pieni kiinalainen rouva! Mä olen eksynyt johonkin karikatyyri-maailmaan. Kaiken lisäksi se ei ollutkaan se pesula missä voi pestä milloin vaan, mutta kaikki kolme konetta olivat kuitenkin tyhjänä. No, sitten mä täytin yhden koneen, kun päähän ei mahtunut, että ne kaksi koneellista olisi voinut pestä yht'aikaa! No, ei muuta kun kirja käteen ja odottamaan. Muut tosin tuntuvat lähtevän kotiin linkouksen ajaksi, mutta minä olen niin vainoharhainen, että pikkupöksyt löytyisivät jonkun miehen kotoa...
Tämä on aina jännittävää, että koska kone toimii ja koska ei... no, jotain jännitystäkin pitää olla elämässä. Sen lisäksi, että tuleeko joku luudan kanssa ovesta kun minä pesen pyykkiä hänen vuorolla.
P.S. Uskomatonta, että taas on WTC:n vuosipäivä...
9. 9. 2004 [musiikki: savage garden: Affirmation] [fiilis: Nälkäinen]
Whoah. Saavuin juuri kotiin ja luin Maikenin e-mailin, söin vähän, mutta en liikaa koska me (englanninlukijat) ollaan menossa syömään, varmaankin Salsaan.
En saanut sitten saksaa sivuaineeksi, ei kyllä ihmekään. Vuoden tauko ja koe oli ihan nippeliasioilla pelleilyä... Ensi vuodeksi pitää vähän lukea, joko Kielikeskuksella tai Työväenopistolla.
Aloitin eilen lukemaan ekaa kurssikirjaa, joka on romaani nimeltä Notes from a Small Island. Aivan mielettömän hyvä. Mutta mitä ikinä mä sanonkin, niin yliopistolla opiskelu on kovaa työtä. Tosin mä en ole sitä vielä huomannut. No, ensi viikolla pitäisi alkaa puserrus, sitä ennen onkin 3 päivän viikonloppu...
8. 9. 2004 [musiikki: Poppia] [fiilis: Vapaapäivä, lempisana!]
Teidän onneksi olen yksin kotona eikä kukaan vastaa puhelimeen, joten voin päivittää bloggini.
Aivan kuin JYY ei edes haluaisi meidän nukkuvan; kielitieteen perusopintojen ilmoittautuminen alkaa huomenna 00:00, ja kokemuksesta voin sanoa etten ole ainoa joka ilmoittautuu kurseille juuri kuin se on mahdollista. No, onneksi Conan O'Brien on pitämässä minua hereillä.
Eilen Seminaarimäen mieskuoro oli esiintymässä meille fukseille, ja oli muuten todella hyvä show! Sen jälkeen olikin ekojen bileet. En ole ikinä haissut niin tupakalle baari-illan jälkeen! Mitäköhän kirjahylly on siitä mieltä kun säilytän "vaatekoria" (Ikean kassi) alimmalla hyllyllä?
Kävin ostammasa kirjoja kirjallisuuden kurssille, ja vaikka tuutori olikin sitä mieltä, että ne ovat hyvin luettavia, en ole tuosta yhdestä niinkään varma. Se muistuttaa ihan Lonely Planet'in matkaopasta (ja kaiken lisäksi kertoo Intiasta...). Mutta eiköhän tuostakin selvitä, jos ollaan näin pitkälle päästy.
P.S. Erään kotimaisen tositv-sarjan eräs urheilullinen jäppinen opiskelee viereisellä laitoksella, eli urheilutieteellisessä. Ja syö samassa ruokalassa kuin minä.
5. 9. 2004 [musiikki: Poppia] [fiilis: Ihanaa kun kaikki toimii]
Sain juuri netin toimimaan, tai siis paremminkin yokylä hyväksyi liittymiseni! Nyt tunnen olevani taas yhteydessä maailmaan.
Kaiken lisäksi kaikki laatikot on purettu ja mattokin on lattialla. Eilen illalla tuli kyllä orpo olo, kun nyt ihan oikeasti olen muuttanut omilleni.
Mutta on se hienoa kun netti toimii... ei tarvitse polkea kahta ja puolta kilsaa yliopistolle huomenna kello 8 ilmoittautumaan kursseille.
Kaupassa huomasin kuinka edes viisi lisä senttiä auttaisi, olin ostamassa tulitikkuja kun en viitsi käyttää mies-sytkäreitä kynttilöiden sytyttämiseen. no tietenkin ne oli ylimmällä hyllyllä, enkä VOINUT pyytää lähimpiä miehiä auttamaan, ei tule kesää! No, täytyy shoppailla korkokengissä ensi kerralla. Sitä tämä sinkkuelämä on.
Katsoin juuri Buffyn jakson (tosin uusinnan, jopa minulle); täältä en lähde mihinkään! Kuinkas monta vuotta tässä jäikään väliin?
2. 9. 2004 [musiikki: Tip-top-tip] [fiilis: päässä pyörii]
Tulin kotiasemalle kello 17:39, huomenna olisi tarkoitus muuttaa uuteen taloon. Joten, nämä vähät hetket jotka olen kotona, kulutan netissä. Tyypillistä.
Päässä pyörii vinhasti enkä ymmärrä oikein mistään mitään, mutta onneksi minun tuutorini on mukava. Auttoi henkilökohtaisesti minua tänään vapaa-ajallaan tekemään minun oman lukujärjestykseni...
Okei, jatketaan ensi viikolla.
28. 8. 2004 [musiikki: Dido White Flag] [fiilis: ihan hyvä]
Jos lapsia hankkivien pitäisi tehdä testi onko tarpeeksi kypsä kasvattamaan uusia ihmisiä, niin mä en kyllä läpäisisi. Yritän leipoa Sacher-kakkua tytöille (joka juuri palaa uuniin vaikka se on alempana kuin ohjeessa ja miedommalla) ja vetäisin itseäni keittiöveitsellä peukalon tyveen. Eli 10:s arpi tulossa...
Yritän varata kasvojenpuhdistusta alkuviikoksi... naama on aika huononnäköinen. Ei siihen kyllä mikään auta, mutta ainakin viikon se näyttää hyvältä.
Pakkaaminen on ihme ja kumma loppusuoralla! Tästä taitaa sittenkin tulla jotain!
26. 8. 2004 [musiikki: Dru Hill] [fiilis: suihkun tarpeessa]
Televisionverkonasentajat täällä tekevät tuhojaan. Ensin repivät pistorasiat auki, ja sitten sanovat että tulevat myöhemmin korjaamaan.
Mulla on testi meneillään, kuinka nopeasti saa kehitettyä jännetupintulehduksen...
Suihkussakaan ei voi käydä kun vieraita miehiä on nurkat täynnä! Lisäksi pitää roikkua puhelimessa kun ensin ei toimi Netti (siinä näkee kuinka persoona murenee kun täytyy olla puolipäivää ilman sähköpostia). Ja minun ihanan enkeli-tietokoneen polttava-asema ei toimi, onneksi ehtii takuuhuoltoon.
Nyt Hesaan housuja ostamaan!
24. 8. 2004 [musiikki: Jewel] [fiilis: ottaa päähän nuo pahvilaatikot, joita on joka paikassa]
Päätin kuitenkin tehdä päiväkirjan näin, kun alkaa tämä html-koodauskin onnistua. Ei tarvitse katsella muiden mainoksia. It's just me! Joka päivä etsin jotain asiaa, jonka olen jo pakannut. Tänään se oli valokuva-albumini. Meinasi iskeä paniikki kun se ei löytynyt mistään. Kirjastosta lainattu Save The Last Dance-elokuvakin odottaa television päällä, niin kuin tässä nyt elokuvia ehtisi katsomaan!
Uudet farkut pitäisi löytää jostain, ehdotuksia?