Ornaghi Filati Gong
09:57 tiistai 30. maaliskuuta 2010
Pääsiäispupu lähetti lankaa. Täydellisen väristä italialaista merseroitua puuvillaa. Kuvassa myös muut lempiasiat eli ruokapöydän uusi liina ja sitkeästi sinnittelevä joulu-orkidea.
Luksusta päästä neulomaan lankaa jonka nimi on Ornaghi Filati Gong. Eikö se jo kuulosta siltä että siitä on pakko tulla jotain heinoa? Valitettavasti pitää urakoidan muutkin keskeneräiset pois ennen kuin näihin pääsee käsiksi.
Pääsiäisenä työnä on Kaheliprojekti ja pinaattitunika Zitronin Trekkingkistö. Kaksi kerää ohutta lankaa ja sileää neulosta ajoittaisilla raglan-lisäyksillä pitäisi olla tarpeeksi helppoa ja 833 km muista langoista pitäisi taata sen että tämäkin neule valmistuu.
Hyvää Pääsiäistä!
Puuvillaneulearkitakki
14:51 maanantai 29. maaliskuuta 2010
Koska tänään ei ollut hovikuvaajaa ja mustaa neuletta on lähes mahdoton kuvata muutenkin, niin jatketaan tekotaiteellisella ylivaloittuneella sarjalla. Alunperin meinasin kuvata tämän parin päivän päästä ihan muualla mutta kun nyt jo hikoilin sen kanssa, tulin toisiin ajatuksiin.
Tässä olisi siis musta neuletakki täyttämään vaatekaapin tyhjiö. Tosin voi olla että nyt sinne tarvitsisi mustan OHUEN neuletakin. Voi ei.
Malli: Garnstudio 94-1
Lanka: Garnstudio Paris, 655 g
Puikot: 3.5 mm (koukku 3 mm)
Loin ensin koon M silmukat mutta se näytti isolta, sitten loin koon S ja tässä on lopputulos. Oikeasti! Joo, en kyllä ole ihan kokoa S mutta hyvin sopii. Ei ehkä taaskaan se optimaalinen malli minulle mutta tää on tällainen arkikäyttöneule. Mä neulon sen kaunistelu neuletakin sitten jostain muusta langasta.
Reunus oli hivenen puuduttavaa ja vaikka lisäilin ohjeen mukaan silmukoita kaarteisiin niin vähän se pussittaa siitä huolimatta. Tätä ei tosin ole kasteltu ja annettu kuivua mittoihin. Ihan ei malttanut odotella yli puolen kilon puuvillan kuivumista. Nyppyreunuksen meinasin ensin jättää väliin (varsinkin kun lanka loppui kesken) mutta kyllä se vaan huolitteli neuleen nätisti.
Mustien, sileiden paidanpalasten jälkeen päällimmäinen ajatus on: jee, pääsee neulomaan jotain muuta!
Shizen ja Aquila
15:29 sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Kaikkeen se joutuukin. Mies nimittäin. Sanoin jo hyvissä ajoin että tänään kuvataan sitten ulkona, meidän kadulla, ja sillä sipuli. Tosin olisin voinut tehdä parempiakin päätöksiä. Vettä satoi, lumikinokset eivät ole enää valkoisen nättejä ja ilmakin oli ihan harmaa. Mutta missäs sitten? Onneksi palmusunnuntaina ihmisiä ei ole kovasti liikkeellä ja mahdolliset pikkunoidatkin olivat jo vetäytyneet linnoihinsa mussuttamaan saalistaan.
Ilmeestä huolimatta tykkääntykkääntykkään huivista ja piposta!
Malli: Shizen
Lanka: Novita Florica, 32 g
Puikot: 2 mm
&
Malli: Aquila (Ulla 01/08)
Lanka: Novita Florica, 182 g
Puikot: 3 mm
Huivi ja pipo lähtee Pääsiäisen viettoon Saariselälle. Pipoa olen kyllä pitänyt jo 10 päivää mutta valitettavasti (ei kun siis ihanasti) sekin alkaa jo kohta olla liian paksu. Itseasiassa perjantaina harjoittelin jo kevättakin (sen uuden) pitämistä mutta totesin että auringonlaskun jälkeen voi tulla vielä vilu. Ehkä sitten huhtikuussa.
Edellisestä Aquilasta oli tulossa aivan liian iso joten lopetin neulomisen 2 kaavion jälkeen. Tällä kertaa halusin neuloa koko huivin ja vaikka yritin olla tarkka niin huomasin 1. kaavion 5. toiston jälkeen että tästä oli tulossa aivan yhtä iso kuin ensimmäisestä. Purkasin sitten huivia vähän ja jännitin loppuun asti tuleeko tästäkin kokoa soputeltta. Ei tullut!
Shizeniin neuloin 10 kerrosta viimeisen pitsitoiston jälkeen ennen kuin aloitin kavennukset koska ensimmäinen pipo oli liian lyhyt.
Ehkä kaulaan riittäisi huivi kolmellakin 2. kaavion toistolla mutta nytpä voin kietoutua tähän ravintolassa jos tulee vilu. Melkein haluaisin settiin vielä sormikkaat mutta se ainoa löytämäni Florica-sormikas ohje neulotaan 3 mm puikoilla. Eli minun käsialalla 1.5 mm! Ja sormikkaat. Oikeasti?!?
Yksi toiveistani on että tulevassa kodissa olisi niin iso tila että voisin pingottaa huivit johonkin lattialle lastenleikkialustojen (tai jonkun muun solumuovimaton) päälle eikä niitä tarvisi laittaa sängyn väliin. Myös pingotusvaijerit olisi tosi kivat. Sillä vaikka olenkin oppinut pingottamaan sakarat nätistä (kiitos Cloverin pingotusneulojen) niin yläreunakin meinaa aina vetää "piparkakkuseksi". Ehdotuksia?
Liian paljon pingotettu? Liian vähän nuppineuloja? Muuten kyllä tykkään kun Aquilan ohjeeseen on merkitty mistä kohtaa pingotetaan sakarat. Alussa en ainakaan meinannut tajuta että kumpi kohta pitsistä vetää ulos ja kumpi sisään...
Puolet huvista
12:48 perjantai 26. maaliskuuta 2010
Tää pyörittelee vieläkin vaihtoehtoja. Asia on niin että ne oikean väriset liian ohuet langat ovat kuitenkin tulossa tänne. Joten päätin sitten eilen että etsin niille mallin. Ravelrystä luin huonoja kokemuksia siitä kun villa on yritetty korvata puuvillalla. Ohje oli Tangled Yoke Cardigan jonka neuletiheys vastaa tännepäin matkaavan Orinaghi Filatin Gongin (väri 988) tiheyttä täydellisesti (24 s = 10 cm). Eli jatkoin etsimistä löytääkseni ohjeen jossa on suht samaa tiheyttä, puuvillaa ja mahdollisesti pitsiä.
Vastaava lanka läheltä olisi Garnstudion Safran joten päätin sitten kurkata niitä ohjeita. Muistaen toki että tilaukseen on menossa sitä Safraniakin joten ei sitä ohjetta siis tähän lankaan. Aika laihaksi jäi...
Keskellä on se neuletakki jonka aion tehdä helmenharmaasta Safranista. Sininen on jotenkin plääh ja ruskea on ihana mutta siinä on myös Alpaccaa mukana. Eli neuletiheys on siis paljon paksumpi kuin 24 s.
Sitten muistin ettei Ravelry löydä ihan kaikkia ohjeita "kirjastostani" vaikka valtaosa kirjoista ja lehdistä on sinne lajiteltukin. Joten vedin esiin IK:t hyllystä. Ja johan alkoi toimimaan. Langoista tulee joko FLS, tai sitten Printed Silk Cardigan, tai sitten eräs paita jonka ohje löytyi tietokoneeni käsityöohje-kansiosta (pidetään jonkinlainen jännitys yllä).
Olen saanut myös sellaisia ohjeita että ihan hyvin voisin tehdä FLS:n ohuemmasta langasta (en tosin tiedä jaksanko juuri nyt nähdä niin paljon vaivaa), että ohje taipuu moneksi. Jos Gongista ei kuitenkaan tule sitä himoitsemaani kevät-FLS:ää niin suunnitelmani on ostaa valkoista Tennesseetä ja kerrankin kokeilla värjätä valmis neule pesukoneessa. Dylonilla kun on ihana punainen nimeltä "Burlesque Red" ja se jos mikä on syy kokeilla jotain uutta.
Ja sitten kun selailin niitä Tangled Yokeja, joka on ollut listalla vaikka kuinka kauan, niin eikös vaan sitä olekin tehty Floricasta jossa on ihana sininen väri... Onneksi siirsivät viime viikolla ystävällisesti Jyväskylän Anttilan parisataa metriä kauemmaksi.
Kun etsii niin löytää, muttei sitä mitä etsii
14:59 keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Punainen kausi on päällä eikä se näytä loppuvan kovin pian. Huomasin nimittäin pari viikkoa sitten että kaapissani on lovi siinä kohtaa missä pitäisi olla punainen neuletakki. Vaikka farkkujen ja mustan t-paidan kanssa pidettäväksi. On siellä toki Rusty (joka oikeastaan lojuu sohvankäsinojalla koska pidin sitä eilen illalla kun olin viluinen ja päätä särki). Mutta näin maaliskuun lopussa mieli tekee puuvillaa ja ohutta neulosta.
Asiaa ei auttanut yhtään, tai sen oikeastaan aloitti, Koukuttajan ihana LFS. Koko pienen neulojauranihan olen matkinut muita, mikä sitä kieltämään.
Joten ensin lankakeiju ehti lähettää minulle näytteet siitä villalankaväristä jota varastossa on (vaaleampi) ja siitä jota voisi tilata (viini). No, siinä välissä ehdin tosiaan kääntää mieleni siihen puuvillaan joten sain toisenkin langanpätkäpostin.
Ehdottomasti kuitenkin tuo tummempi vaikka vaaleampi onkin lähempänä sitä neuletakkia joka tämän kaiken aloitti.
Ongelma on vaan se että langan tiheys on 24 s = 10 cm kun LFS:n on 18 s = 10 cm. Yritin laskea mutta tulosten perusteella edes XXL-koko ei riitä jos neulon langan tiheydellä. Ja se olikin sitten viimeinen koko. Mielessä pyörii että jos tekisinkin niin että neuloisin niin isoilla puikoilla että saisin tuon ohjeen tiheyden. Olisiko se jo liian pitsistä ja lörtsöä? Ainakin ehkä pitäisi unohtaa suunnitelmat neuloa yläosa ainaoikean sijaan sileänä...
Mietintämyssy raksuttaa.
Sitten olen vielä hukannut (taas) lempikäsityömittani. Sellaisen valkoisen sisäänkelautuvan jonka sain Saksassa au-pairina ollessani perheen isältä, joka taas oli lääkäri ja sai lääkefirmoilta tuollaisia ilmaislahjoja. Eli minulla on ollut se 7 vuotta ja olin jo jotenkin kiintynyt siihen. Todennäköisesti se löytyy jostain...
Mittaa etsiessä sitten löysin lankakaapista kaksi pussia lankoja (200 g. Muskattia ja 200 g Cotton-viscosea) jotka olin täysin unohtanut. Muskatin ostin laukkuun jonka sitten purin ja Cotton Viscosen ostin Cloud Boleroon, joka sekin joutui puretuksi. Muskatista tulee tämä laukku ja Cotton Viscosesta tämä bolero (kuvat alla). Ja sitten löysin tämänkin (eli tuon vasemmanpuolimmaisen johon löytämäni Muskatit eivät riitä)...
Mutta en sitä mittanauhaa. Eikä musta varmaan silti tule noin hoikka ja kaunis vaikka neuloisinkin nuo paidat. Ja Kid Silkiä ei löytynyt kaapista joten sitä pitää ostaa kolme kerää jotta saa kaapista löytyneet langat pois. Elämä on rankkaa.
Huivituttaa
18:51 tiistai 23. maaliskuuta 2010
Yksi ensimmäisistä kysymyksistä silloin vuosi sitten kun sain töitä Poppelissa, oli saanko neulekuvata sitten liikkeessä. Katsos, tärkeät asiat ensin. No, olen kuvaillut hyllyjä ja himoitsemiani lankoja mutta en vielä valmiita töitä. Tänään oli valmis työ mukana ja aamupäivällä vähän hiljaisempaa.
Kaupan valot on kyllä aika haastavia ja koska en halua vääristää värejä salamalla niin aika usein kuvat tärähtävät. Tänään aurinko paistoi kuitenkin tarpeeksi ensimmäiseen kerrokseenkin.
Malli: Tulppaani-huivi, Ulla 02/08
Lanka: Teetee Kamena, 56 g
Puikot: 2.5 mm
Siipiväli 136 cm ja korkeutta 50 cm. Äidin mielestä tämä on netin kaunein huivi ja kun työkaverille piti saada 60-vuotislahja niin tämän se äiti tilasi. Minusta tällaiset minihuivit ovat auttamattoman pieniä ja netissä on muitakin kauniita huiveja. Tämäkin on tosi nätti ja kiva tehdä mutta seuraavaksi tilaustyöksi tarjoan kyllä muita vaihtoehtoja.
Itselle on puikoilla Aquila. Ihana sekin mutta siihen puutuu joten tilaustyöksi ei siitä kyllä ole. Ekan Tulppaanin tein kaksi vuotta sitten äidille viikossa, tähän meni kuukausi. Tosin sen äidin huivin paahdoin läpi koska keksin vähän liian myöhään että äidin synttärit olivat tulossa.
Kamena on lankana ihanaa. Siinä on sopivasti luonnetta, kauniita värejä ja villanhoitoaine-kylpy pehmensi sitä mielestäni sopivasti.
Olen päättänyt että nyt pitää Aquilan ja liivin (ja ehkä sen salaisen projektinkin) valmistua ennen kuin edes vilkaisen seuraavia projekteja. Mutta tämä oli hyvä alku.
P.S. Uusimmasta Knittystäkin löytyi taas ihana kolmiohuivi.
Hikeä ja hiussuortuvia
17:39 maanantai 22. maaliskuuta 2010
Lupasin kiusata teitä huomenna (= seuraavalla kerralla) kemikaaliasioista. Eli tänään. Saa skipata yli. Lupaan että ensi kerralla on käsitöistä. Niistä kun yksi odottaa bloggaamista ja toinen päättelyä ja kolmas kaveria. Joten peukut pystyyn, keskiviikkona pitäisi siis olla ihan valmiita töitä esiteltäviksi.
Hiki
Olen aina ollut kova hikoilemaan. Jopa silloin pienenä, kun lasten ei vielä odoteta hikoilevan kovasti, olen hikoillut. Jenkeillä suhtautuminen hikeen (ja kaikkiin muihin eritteisiin) on ehkä vielä nipompaa kuin Suomessa. Joten olen ollut ihan onnellinen kun synnyin Suomeen. Mutta ei ne märät, haisevat kainalot silti kivoja ole. Olen pienen ikäni pessyt kainalot aamuin illoin, lätrännyt deodorantilla ja vaihtanut paitaa pari kertaa päivässä. Ei tulisi kuuloonkaan että voisin olla koko päivän samassa paidassa. Jos nyt ei ole viileä kesäpäivä ja lojun parvekkeella koko päivän liikuttamatta evääni. Olen kokeillut jos jonkin deodorantin elämäni aikana kunnes kuukausi sitten minulta paloi pinna ihan lopullisesti.
Silloin törmäsin myös Ravelryssä antiperspirantti-keskusteluun (joten en siis ole ainoa!!!). Marssin apteekkiin ja ostin uuden. Tällä kertaa juttelin apteekkarin kanssa ja sain ohjeet laittaa tuotetta illalla puhtaaseen kainaloon, pestä kainalot tavallisesti aamulla mutta olla lisäämättä tuotetta. Täytyy tunnustaa että olen ennen käyttänyt vastaavia tuotteita mutta väärin eli lisännyt niitä aamulla.
Toimii! Uskomatonta. Täytyy myöntää että kainaloissa on kyllä vähän ihottumaa tämän jäljiltä, toisina öinä kainaloita kutittaa aivan kamalasti ja vaikka käytän tuotetta vain joka toinen ilta, ja ajoitan kainaloiden ajelun niihin toisiin iltoihin, niin silti sinä seuraavana iltana kun olen ajellut kainalot ja laitan antiperspiranttia kutittaa ihan varmasti. Pari kertaa olen joutunut käymään keskellä yötä pesemässä liiat mömmöt pois että olen pystynyt nukahtamaan.
Mutta. Kainalot ei haise oikeastaan yhtään. Ne saattavat kostua mutta eivät niin että näkyisivät 500 metrin päähän. Paitaa ei tarvitse vaihtaa uuteen kesken päivän. Olin jo ihan valmis maksamaan kainaloiden botox-käsittelystä (siis jos tilillä olisi ollut rahaa) mutta miksei kukaan kertonut että se on näin helppoa?
Enkä nyt ota osaa alumiini-keskusteluun. Täytyy myöntää että olen juuri niin pinnallinen että mieluummin olen hikoilematta kun mietin seurauksia.
Hiukset
Olen jo pitkään ollut tietoinen että kaikki kauniit ihmiset käyttää hiuksissaan Tigin-tuotteita. Lempikampaamonikin käyttää niitä mutta olen toivoton ylipäänsä laittamaan hiuksia joten yli 20 euroa muotoiluaineesta kuulostaa kovalta. Kunnes kuulin joulun alla että niitä saa netin kautta Briteistä paljon halvemmalla.
Omani tilasin Salonskincare.comista ja maksoin Paypalilla. Tulivat 3 päivässä. Olen testannut kumpaakin. Vieläkään en saa aikaiseksi samanlaisia kampauksia kuin kampaajani mutta tuuheutta ja kiiltoa saan kyllä. Superstar on lempparini. Näiden lisäksi ostin jo aiemmin kampaajalta isot kampaamokokoiset pesuaineet värjätyille hiuksille.
En kuitenkaan väitä että en koskaan enää kävelisi hampuusin näköisenä ympäriinsä tai laittaisin hiukseni joka ainoa ilta. Kuka sellaista jaksaa? Sehän on aikaa pois neulomiselta!
Lopuksi kukkoleivos jonka ostin juusonpäivän kunniaksi perjantaina:
I'm a yarnaholic, get me out of here!
14:50 lauantai 20. maaliskuuta 2010
Osallistun ensi kuun kahelivaihtoon, vahelikaihtoon, nemmotellutheulojat- tai hinkelineus-vaihtoon. Ihan miten vaan. Siis Ravelryn Kahelit-ryhmän vaihtoon kuitenkin. Ja mun ihan ekaan osallistuja-vaihtoon. Mutta siitä sitten lisää huhtikuun lopussa.
Kuitenkin vaihdon keskustelupalstalla on lennelleet ideat villeinä. Tarkoitus on lähettää jotain kahelia jollekin toiselle ja näin piristää (tai pilata) toisen huhtikuu. Esiin nousivat virkatut korvikset ja palsta alkoi vilistä vähemmän kaheleita korvismalleja ja olihan mun ihan pakko saada...
Sen pitäisi olla isoäidinneliö mutta kun mun virkkaustaidot on vähän mitä on. Lisäksi myyjä suositteli tuota paksumpaa lankaa (0.34 mm) kun ehkä se ohuempikin olisi käynyt näihin. Musta ruusuhelmiä ja sekava metallilärpäke tuovat mulle mieleen rokkimummot. Nää on siis mun rokkimummo-korvikset.
Neulesaralla valmiina on Shizen-pipo ja Tulppaani-huivi. Puuvillatakkiin pitää ommella hihat kiinni ja päätellä ne 10 000 puuvillalanganpäätä. Ihan unelmahomma. Aquilaa sain taas jatkettua eilen joten tilannehan alkaa olla tosi huolestuttava. Tosin ei enää.
Mun ammattitaitoonihan kuuluu olla neulonut kaikkia kaupan lankoja. Ja tätä en vielä ole neulonut. Lisäksi mulla oli mun ihana (muka)rock-tunika päällä ja... kainalot alkoivat haiskahtaa joten pitää saada uutta paitaa (kun ei kaapissa oo tai kaupasta saa). Ja sit vielä mulla on lupa maksaa kun jaksan (eli kerätä kamalan pitkä syntilista kaupan lankatilausvihkoon). (Se rock-tunika on muuten tuossa yläbannerin kuvassa päällä ja hikoilu liittyy aiheeseen josta voisin postata huomenna... jos jotain kiinnostaa. Tai tää oli vaikka sitten varoitus!)
Näistä keristä tulee tämä ryppykaarroke-paita ja taisin mä sinne kirjaan laittaa tilaukseen puuvillaviskoosia tähän puuvillatakkiinkin. Tosin kirjoitin että "Ei kiire... :)"
P.S. Onko kellään muulla vaikeuksia päättää miksi kutsutaan villatakkia joka ei ole tehty villasta? Kun mua hämmentää kutsua niitä ohuita vaatekappaleita pelkiksi takeiksi. Kun takki on jotain ihan muuta. Joka usein puetaan sen ohuen napillisen paidan päälle näillä meidän leveysasteilla.
Ei mulla mitään ongelmaa ole
14:46 tiistai 16. maaliskuuta 2010
En ole koskaan ollut yhden käsityön nainen. Tarvitsen reissutyön, tv-työn ja haastavan pitsityön. Mutta ehkä noilla kolmellakin pärjäisi...
Alla puuvillatakki josta loppui eilen lanka juuri kun olin saanut virkatun pitsireunuksen melkein valmiiksi. Ostan torstaina siis vielä yhden kerän. Päällä Tulppaani-huivi Kamenasta, Aquila Floricasta, liivin pala Scholler+Stahlin Cornwallista, Step-sukat, Pinaattitunika ja Shizen-pipo, myös Floricasta. Kuvassa ei ole Schoppel Wollesta neulottua Simple Knitted Bodicea koska se saattaa joutua puretuksi. Saatan tehdä langasta Saroyan-huivin kun kaikki muutkin kerta neuloo niitä.
Shizenin aloitin ihan vaan sen takia kun totesin että Aquila sopii uuteen takkiin ja kun sitä lankaa nyt kuitenkin on yksi kerä liikaa.
Piposta en ole ihan varma. Siitä saattaa tulla mummopipo, hippipipo tai kevätpipo, johon tähtäsin. Ohjeessa ei ole mitään vikaa mutta minun löysä käsialani tekee piposta pitsisemmän kuin alkuperäinen. Todennäköisesti luonne selviää vasta kun pipo on valmis. Se kun näyttää eteisen hämärässä valossa päähän laitettuna kuitenkin ihan kelvolliselta, kiitos suht tummien hiusteni (blondilla reiät paistaisivat epäilemättä enemmän).
Ja kun tuota yläkuvaa katsoo niin mieleen tulee Laura Malmivaaran pesuainemainosta mukaillen "Ei sinisessä mitään vikaa ole!"
Tuli vähän törsättyä...
18:04 lauantai 13. maaliskuuta 2010
...mut ei se mitään!
Kävin tänään vaatekaupoissa katselemassa millaisia kevättakkeja on ja minkä sitten voisin parin kuukauden päästä ostaa. Rekissä oli unelmieni übertyttötakki a-linjaisena, reilusti rypytettynä ja kohtuuhinnalla.
Ensiluokkaista palvelua antanut, itseni ikäinen myyjä myi vielä tänä keväänä todella trendikkään eläinkuosisen huivin 20% alennuksella. Täytyyhän sitä ostaa jos kohdellaan yhtä hyvin kuin minua. Ja teititellään samalla.
Perjantaina sai kukkakaupasta kaksi tulppaanikimppua lähes yhden hinnalla.
Ja aiemmin perjantaina huomasin että Poppeliin oli tullut uusia sukkalankoja joista Stepin Easy-sävy violetti-pinkki-harmaana väitti kivenkovaan olevansa minun värinen (minulla oli mustaviinimarja-sävyinen Pinaattitunika päällä joten pakkohan se oli uskoa).
Ja kun vielä asiakkaan kanssa tuli puheeksi sukat ja magic loop niin pakkohan se oli laittaa heti puikoille.
Loin 60 s. ja neulon Charade-mallin (Rav-linkki) mukaan. Ajattelin myös kokeilla elämäni ensimmäisen tiimalasikantapään. Mutta säästän nämä kyllä Lapin matkalle pääsiäiseksi. Mukana kun on kolme miesinsinööriä ja kaksi naista jotka eivät ehkä ole nähneet koskaan sukkia neulottavan näin. Jos ei olisi metallipuikot kiinni (2 mm) niin voisin hämmentää vielä matkustajia lentokoneessakin.
Oikeasti, vielä löytyy Suomesta monia jotka eivät tiedä että sukat voi neuloa yhtäaikaa samalla pyöröllä samalta kerältä.