The tailored sweater by Tuulia
10:50 sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Eilen Kässämuseon AVOINpaja oli ehkä parhaassa mahdollisessa käytössä. En tosin tarkoita etteikö koululaisten opastus&työpajat tai tiistain Ystis olisi tärkeitä mutta eilen paja oli varattu meille!
Neulomisen guru, mahtava Tuulia tuli pitämään meille jyväskyläläisille workshoppia. Pitää myöntää että olin vähän skeptinen ja halusin kynsin hampain pysyä uskossa että vanhassa vara parempi. Koska onhan täällä saatu sopivia paitoja aikaiseksi ennenkin ilman uusia jibbojakin... ehkä liiankin helposti. Mutta onneksi olen myös sitä mieltä että kaikkea uutta on kiva kokeilla!
Sitä paitsi oli äärettömän terveellinen kokemus tuntea pajan alussa kuin olisi neulomassa ensimmäistä kertaa. Niin vaikealta se tuntui! Kuitenkin, toisin kuin ehkä paikallaolijat uskovat, niin nyt olen ihan myyty ja odotan sormet syyhyten ohjepakettia Tuulialta.
Sen lisäksi että opin jotain uutta (ja sain mahan täyteen herkkuja) niin seura oli mitä parhain! Paikalla oli vanhoja tuttuja ja neulojia jotka näin ensimmäisen kerran livenä. Ja koska olen seurannut Tuulian blogia siitä asti kun neuleblogit löysin (syksy 2006?) niin oli aivan mahtava tavata Tuuliakin. Ensimmäiset 4.5 tuntia menivätkin silmänräpäyksessa.
Tuleville tailoredsweaterpajalaisille suosittelen niitä parhaita puikkoja (ei-Prymejä) ja hyvää lankaa (ei-seiskaveikkaa... ellei sitten tykkää siitä). Koska minä olisin alussa tarvinnut magiclooppia ja muovilangan nitkutus alkoi käydä hermoille. Eli ostakaa hyvää villaa vaikkei sitä tarvitakaan kun vähän alle 100 g (eli ne varaston jämäkerätkin kävisivät).
Koska tämä oli vaatimattoman lyhyellä neuleurallani ehdottomasti paras päivä niin jäin heti koukkuun. Näitä voisi järjestää useammankin. Tiedän yhden joka voisi tulla opettamaan vaikka pitsilampun tekoa ja muutaman jotka voisivat opettaa miten täydellinen neule suunnitellaan. Ja pitsihuivin tekoa. Valitettavasti en vain tiedä yhtäkään toista jolla olisi näin valmis, täydellinen ja loistava paketti tällaiselle kurssille. Toki eihän sitä tarvisi välttämättä neuletta opettaa. Itseäni voisi kiinnostaa myös esimerkiksi neulomisen historia luento. Tai kinnasneulatekniikka. Saa siis ilmoittautua minulle jos haluaa tulla pitämään kursseja meille Kipakoille (ja muillekin jyväskyläläisille). Jyväskylä odottaa sinua!
Ja valtavan iso kiitos Tuulialle!!!
Omat hihat
11:59 perjantai 26. helmikuuta 2010
Jee! Nyt mulla on kaapissa ne hihat jotka vetää ihan minkä pituisen paidan päälle tahansa. Tykkään. Tykkään myös siitä miedosta lampaan tuoksusta mikä paidasta lähtee omaan nenääni. Toivottavasti muutkin tykkää. Tai toivottavasti muut ei ainakaan inhoa.
Miettiiköhän kukaan muu näin paljon miten kuvaa neuleet? Olin jo ennen aloitusta päättänyt että tämän rokkihenkisen farkkutunikan päällä. Ja olin myös päättänyt että haluan kyseisen paidan päälle eiliseen ekaan opastukseen. Joten eilenhän sen hihattimen sitten piti olla valmis ja eilen se sitten piti kuvata. Kauheasti hymyjä ei irronnut kun vähän jännitti se opastus.
Tosiaan, lanka on merinoa Garnstudiolta eikä Garnstudio koskaan vastannut mitenkä on mulesing-käsittelyn kanssa. Joten en voi tykätä paidasta ihan niin paljon kuin muuten. Mutta oli se tänäänkin päällä normaalipituisen t-paidan päällä. (muutenkin näillä neuleilla on tapana päästä heavy-rotaatioon siihen asti kunnes seuraava (ihana) neule valmistuu...)
Hyvin onnistuin myös häivyttämään kuvista sen yhden kauneusvirheen jonka korjaan vielä tänään: koska toinen hihansuu on luomisreuna niin se on tosi nätti kun taas päättelyreuna rullaa vaikka yritin päätellä kireästi. Meinasin kokeilla "uutta" ketjusilmukkavirkkauspäättelyä siihen tänään illalla.
Malli: Rib Knit Lace Shrug, koko L
Lanka: Garnstudio Merino extra fine, 334 g.
Puikot: 2 mm, 3 mm & 4 mm
Kiertävä reuna rullaa myös mutta mielestäni se on parempikin niin etupuolella. Väittäisin myös että 2 päivän käytön jälkeen se on takaa laskeutunut eikä rullaa niin kuin kuvassa. Tajusin siinä toisessa hihassa että olin tehnyt reunan väärin (koska neuloin paidan kainaloihin putkena enkä tasona niin kuin ohjeessa joten unohdin neuloa nurjan kerroksen nurin) mutta siinä vaiheessa en kyllä enää purkanut. Ja tykkään reunoista näinkin. Liian pitkät hihat, tiedän. Mutta se oli tarkoituskin!
Puikoille hyppäsin sitten eilen puuvillatakki ja samalla keksin että tarvitsen kaappiin harmaan neulotun liivin (ei kovin paksu, ehkä vähän pörröinen ja jotain pitsiä yms.) ja pari paitapuseroa jotta museolla näyttäisin vakavasti otettavalta enkä sulautuisi lukiolaisryhmään yhtä hyvin kuin eilen. Sellaista yritin jo eilen etsiä lehdistäni mutta en löytänyt.
Toinen vaihtoehto olisi toki hankkia kansallispuku ja vetää se päällä. Olen saanut uppoutua tätä päivää varten kansallispuku asioihin ja idea alkaa kuulostaa koko ajan paremmalta. Sponsoreita kaivataan! Tosin aina voi odottaa rauhassa kunnes keksivät meille työvaatteet. Sillä aikaa voisin tilata Taito-lehden ja pistää sen verovähennyksiin.
Koska sitä kansallispukua ei nyt vielä ole (enkä oikein osaa päättää että minkä niistä sitten haluaisin) niin osallistun huomenna Tuulian neuleworkshoppiin (sekin museolla) todennäköisesti tämä neule päällä.
Rakkaudesta käsitöihin
09:03 keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Maanantain koulutuksen lopuksi pohdittiin sitä miksi ihmiset tekevät käsitöitä. Miksi se on noussut taas sellaiseksi ilmiöksi kuin se on. Ja koska käsityöt ovat minulle usein yhtä kuin neulominen niin ajatus kiehtoi minuakin.
Nuukuus ja säästäväisyys eivät voi olla perimmäinen syy. Eikä ekologisuuskaan. Mitä ekologista on tilata kallista lankaa toiselta puolelta maapalloa? Listasin sitten omia syitäni, luennolla esitetyn listan jatkeeksi.
Ilo
Tekemisen ilo. Ilo siitä että osaan ja pystyn. Lisäksi ihan se materiaalikin, eli lanka, tuo minulle järjettömän paljon iloa. Värit, tuntuma, jopa langan tuoksut.
Ajatusten koonti
Isoäidit ja isoisoäidit neuloivat askareiden välissä siirtymätöinä. He saattoivat neuloa jopa kävellessään naapuriin tai pellolta kotiin. Vähän samalla lailla minulla on tapana neuloa pari kerrosta aamuisin ennen kuin alan opiskelemaan ja pari kerrosta kahvitauolla. Ja varsinkin iltaisin. Ehkä huomaamattani kokoan siinä ajatuksia. Illalla ainakin tenttiaines pyörii päässä samalla kuin silmukat vaihtavat puikkoa.
Taidon oppiminen, itseni kehittäminen
Tämän allekirjoitan täysin! Siitähän se aluksi lähti kun halusin nähdä osaanko tehdä paidan tai pitsihuivin tai suunnitella itse neuleen. Koko ajan tekee mieli tehdä erilaisia ja vaikeampia töitä. Ja siksi en tykkääkään toistaa niitä samoja neuleita kuin spesiaalitapauksissa. On huimaa huomata että omat kädet pystyivät tekemään samanlaisen neuleen kuin ohjeen kuvassa.
Olen yrittänyt neuloa tämän paidan 3. version yläosaa jo kaksi kertaa... Haastetta.
Turhamaisuus
Koska minulla ei ole rahaa juosta joka viikko vaatekaupoissa mutta silti haluan päälleni jotain uutta ja tykkään kun ihmiset kommentoivat neuleitani. Ja ainakin saan sellaisia vaatteita joita neulomaton ei pysty saamaan kaupasta. Kuvittelen siis pukeutuvani jotenkin uniikista vaikka neulepiireissä asia ei tosiaankaan ole niin jos kaikki neulovat jonkun saman muotineuleen. Voi tosin olla että jos en ostaisi uutta lankaa joka kuukausi niin minulla olisi varaa juosta vaatekaupoissa. Mutta sitten kohdat 2 & 3 jäisivät toteutumatta.
Sisko lähetti kuvan paidastaan. Kannatti tehdä kolmas kappale tätä paitaa kun se näyttää noin hyvältä!
Ennen vanhaan pitsinnypläystä pidettiin muuten turhana työnä. Ja tottahan se on. Mitä funktiota niillä tyynyliinojen pitseillä oli muuta kuin näyttää talon varakkuus, emännän taidot ja mahdollisesti jopa emännän ylimääräinen aika? Ehkä ne meidän nykyajan neulojien pitsihuivit ovat vähän samanlaisia.
Ajankulu
Junassa, odotushuoneessa, silloin kuin telkkarista ei tule mitään. Lempifraasejani on "knitting keeps me sane" joka ei ole kuin vähän kärjistetty. En mielestäni ollut kovin levoton persoona ennen kuin aloin neuloa mutta nyt joutilaana istuminen ja jonkin odottaminen ilman neuleta saa minut varmasti levottomaksi.
Dementian ehkäisy
Vaikkei tämä olekaan se kaikkein painavin syy niin uskon että pitsikaaviosta neulominen kehittää aivojani samalla lailla kuin ristikon tekeminen. Uskon että kun pidän rattaat liikkeessä ehkäisen edes vähän niitä tauteja jotka minullakin on sukurasitteena.
Vanha kansio pullisteli joten siirsin vuosien aikana printtaamani ja muuten keräämäni ohjeet tähän uuteen kansioon... No, ainakin ne on luokiteltu nyt paremmin.
Liivitunikapaita
17:46 maanantai 22. helmikuuta 2010
Kuinka monta liivitunikapaitahässäkkä-vaatekappaletta ihminen tarvitsee? En minä tiedä. Onko sillä edes väliä?
Tästä mä tykkään! Ja siksi otin tollaisen bodaaja-asennon joka söi koko kaulani. Näköjään täytyisi myös ostaa harmaa ja musta paita tämän alla pidettäväksi mutta keskitytään pääasioihin, jooko?
Eli kaksinkertaista Garnstudion Alpacaa. Oon jotenkin ollut siinä uskossa että Garnstudion nettisivun ohjeet ei oo aina sitä parasta A-luokkaa ja että ne ei ehkä ole ihan loppuun hiottuja. Mutta tää ainakin oli. Ja jos en väärin muista niin olen neulonut tasan yhden kaulurin sieltä aiemmin...
Sen verran muutin että aloitin vyötärön ribistä ja neuloin yläosan ensin. Sitten poimin luomisreunasta silmukat ja neuloin helmaa niin pitkäksi kun halusin tai niin kauan kuin lanka riitti. Kumpi nyt tulisikaan ensin. Ja lopputulos on että lankaa jäi kaksi korkkaamatonta kerää ja yksi vähän korkattu.
Ainoa mikä ei ole niin ihanaa on tuo rullaava reuna. Virkkasin siihen 2 kerrosta kiinteitä silmukoita ja tiesin kyllä ettei se mitään auta. No, rullailkoot vaan.
Malli: DROPS 108-7, koko M
Lanka: Garnstudio Alpaca, 334 g (väri 6834)
Puikot: 2.5 mm & 4.5 mm
Syy miksi tyylistä poiketen lisäsin myös langan värin tietoihin on että se on ehkä ihanin asia tässä paidassa. Tosin olen kyllä sopivuuteenkin erittäin tyytyväinen. Jännitin nimittäin kovasti kannattaako minun tehdä paitaa jossa ribbi on vyötäröllä kun siihen on kuitenkin kertynyt sitä höttöä lötäkkää (ja siksi napoleonmaisesti piilottelenkin sitä viimeisessä kuvassa). Mutta ainakin musta tää sopii mulle. Enkä ees halua kuulla mitään siitä ettei pätkien kannata pitää tunikoita. Kuitenkin, koska se väri on ihana ja nuo kuvat ei anna sille oikeutta niin koitin vääntää rautalangasta.
Oli tänään päällä Kässämuseon opaskoulutuksessa (joo-o, sellaista hankin kalenterin täytteeksi) ja taidan pistää loppuviikosta opastuksiinikin päälle.
Kihalajaisjuhlintaa
18:33 sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Perjantai oli nousujohteinen. Ja hyvä niin. Aamupäivällä oli nimittäin tentti jonka jälkeen käväisin kotona suunnitelmissa pyrähtää nopeasti Anttilassa. Juuri kun sain oven kiinni tajusin että avaimeni ovat vielä sisällä. Ei auttanut kuin kävellä sellaiset 20 min suuntaansa hakemassa Juuson avaimet Juusolta. Sitten myöhemmin junassa tajusin että opiskelijakorttini oli tentin takia yhä penaalissa joka sekin oli kotona. Konnari kyllä armahti minut ja käski seuraavalla kerralla ottamaan kortin mukaan. No ihan varmasti. Onneksi sentään oltiin menossa vaan Pieksämäelle asti. Ei olisi tänään huvittanut maksaa täyttä hintaa Tikkurila-Jyväskylä matkalta.
Mutta siis...
Pieksämäelle Juuson sisko leipoi meille täytekakun taannoisten kihlajaisten kunniaksi ja tarjoili vielä kuohuviiniäkin.
Hyvää oli! Mun puolesta tenttiperjantait voisi aina päättyä näin! Kiitos!
Lauantaina päästiinkin sitten asiaan eli kuvaamaan kihlajaislahjalangoista valmistuneet pipot. Ensin minun päässä lähikuvia.
Minulle Koolhaas ja koska kuulemma ei saanut tehdä samispipoja niin piti löytää Juuson pipoon toinen ohje joka olisi vähän simppelimpi. Meinasi tulla epätoivo kunnes sattumalta törmäsin Ravelryssä Novitan Samos-pipo malliin. Täydellinen (ainakin minun mielestä siis).
Terhin pipo:
Malli: Koolhaas, Interweave Knits Holiday 2007
Lanka: Shokay Shambala Yak, 82 g
Puikot: 2.5 mm & 3 mm
ja
Juuson pipo:
Malli: Neulottu miehen pipo, Novita kevät 2009
Lanka: Shokay Shambala Yak, 74 g
Puikot: 2.5 mm & 3 mm
Koska pelkään aina että pipoista tulee liian pitkiä hiippalakkeja (vai onko mulla vaan lättänä pää?) niin aloitin kummankin kevennukset aikaisemmin kuin ohjeessa. Oman 5 krs aiemmin ja Juuson n. 12 krs (jätin toisen soikiorivin tekemättä).
Herra vilukissa haluaa omaansa vielä vuorin mutta minun piponi pääsee kyllä käyttöön. Novitan 7veikasta tehty Shedir-pipo näyttää nimittäin minusta jo kovin nukkaantuneelta tähän uuteen verrattuna!
Kiitos siis lankakauppa-pomollekin!
Kevätneuleet, mitä ne on?
09:15 keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Mulla on ongelma. Pelkään nimittäin että kevät tulee aivan liian äkkiä. Myönnän ettei minun tarvitse joka aamu miettiä kuinka paljon työmatkalle tarvitaan vaatetta tai kaivaa autoa lumikinosten alta, joten sen takia en ole vielä kertaakaan toivonut että nuo valtavat kinokset sulaisivat pois (plus pelkään odottamattoman isoja kevättulvia). Ja oikeasti en haluaisikaan. Tekisi nimittäin mieli neuloa pelkkiä villatakkeja. En saa millään käännettyä päätä keväisempiin neuleisiin ja koko ajan keksin uusia villatakkiohjeita:
Vaalea hihatin on puikoilla, eilen kerkesin jo toiseen kainaloon asti joten ei ole mitään järkeä julkaista täällä aamupäivällä otettu (tärähtänyttä) kuvaa jossa olen kyynärpäässä. Vaaleanpunaiseen Garnstudion (puu)villatakkiin hain eilen Poppelista mustat Paris-langat. Se tosin toivottavasti saa käyttöä myös kesällä. Ja tuo Novitan kaarrokevillatakki! Sen keksin jostain sunnuntaina. Ja en millään saa keksittyä muuta lankaa kun verenpunainen 7veljestä. Mistä näitä neuleohjeita tulee?
Ja koska paino on taas tiputuksen alla niin millään ei tekisi mieli tehdä paitoja puoleksi vuodeksi kaappiin. Koska toivottavasti ne olisi sitten jo ensi syksynä väärää kokoa. Kirjauduin taas Kiloklubiin ja olen kiltisti merkinnyt ylös kaiken syömäni. Ja arvatkaa, se ei ollut moksiskaan litrasta popcornia jonka vedin eilen leffateatterissa! Päin vastoin oli sitä mieltä että sen jälkeen rasvat ja proteiinit olivat oikeassa suhteessa (joo, saatoin syödä leffan jälkeen hampurilaisen...)!
Joten saan kai mä toivoa vielä hetken villatakkikelejä?
Viikonlopulle on jo yksi valmis neule kuvattavaksi ja ainakin kaksi valmistumassa. Ja ehkä se hihatin. Mutta sitä ennen pitäisi selvitä hengissä perjantain tentistä - ja ehtiä lenkkeilemään.
La(i)skiainen
18:58 maanantai 15. helmikuuta 2010
Vaikkei meillä olekaan mitään kiveen hakattuja laskiaisperinteitä niin opiskelu oli hivenen hankalaa eilen kun ulkona odotti mahtava auringonpaiste ja valkoiset hanget. Kuten kuvasta näkyy yritin tsempata itseäni neulomalla samalla alpakka-liivitunikaa. Mutta ei auttanut, piti luovuttaa ja pukea päälle ulkoiluvaatteet.
Ulkoistin valokuvaamisen Juusolle (koska minun käsissä oli sauvat) ja pysähdyin aina hetkeksi kertomaan mistä piti ottaa kuva.
Liivitunikan lisäksi puikoille joutui myös uudet merinot. Arvoin pariin otteeseen eilen illalla onko kokoni S vai L ja päädyin L-kokoon. Hihojen mallin takia niistä tulee nyt huippuleveät ranteille mutta toivottavasti sopivat alleille. On muuten merino ihanaa neuloa vaikken eettisyydestä tiedäkään koska firma ei ole vastannut sähköposteihini...
Äidiltä saadaan vissiin 5 litran kattila kihlajaislahjaksi. Hetken piti vakuutella että sellainen oikeasti on tarpeellinen meidän 2-hengen-suurperheessä. Tässä meidän laskiaiskeitto 3-litran kattilassa (meillähän ei hernekeittoa keitetä kuin anianianiharvoin)... Joko uskot?
Valmis!
16:37 lauantai 13. helmikuuta 2010
Mä lupaan/vannon/toivon että tämä on viimeinen tällainen neule ja että vähään aikaan en neulo mitään Kitten Mohairista. Mutta halusin neuloa jotain siskolle (sille samalle joka sai myös joululahjaksi Kitten mohair paidan), kun ei mulla muitakaan siskoja ole.
Malli: Pitsitunika, Moda 5/2009 (koko S)
Lanka: Kitten mohair, 144 g
Puikot: 2.5 mm & 3 mm
Laitan paidan ensi viikolla postiin joten tässä on ne kuvat mitä oli mahdollista paidasta saada. Onneksi malli on neulottu parina kappaleena täällä ennenkin ja kuvattu mm. minun päälläni. Minun paita oli helppo tehdä ja äitinkin kivaa kun muistin ohjeen mutta tämä paita alkoi jo tökkiä. Toivottavasti ei vielä sen lisäksi ole jo liian kuumaa kamaa...
Kitten mohairissa olisi vielä vaikka kuinka monta ihanaa väriä mutta ei enää tätä mallia. Kuviin apinoin surutta virolaisen Annan/Kudujan mallia kuvata mohairneule.
Kaupassa oli tänään -15% kaikesta ja minulla oli vähän ongelmia kassan kanssa. Yritin sitten hymyillä ja syyttää kassaa ja/tai itseäni. Ennen kuin pomo ehti paikalle helppimään oli pakko tehdä vähän ostoterapiaa...
Aamulla minun kaappiin ei ollut vieläkään ilmestynyt sitä vaaleaa hihatinta jonka olisin heittänyt liilan tunikan päälle. Ehkä se jo kohta on siellä.
Mutta mullahan on muita hyveitä...
13:43 perjantai 12. helmikuuta 2010
Koska Koukuttaja esitteli eilen rikollisen siistiä (tai hyvin rajattua) kotia niin minä ryhdyin vastatoimiin näyttääkseni että ei oikeasti tarvitse. Elämä on muutenkin suorittamista opintopisteiden, tilinauhan ja vaa'an viisarin kanssa. Mitä sitten vaikka meillä ei olisikaan ihan niin siistiä? Kannattaa vaan varottaa hyvissä ajoin jos on tulossa, muuten ei avata ovea tai päästetä eteistä pidemmälle.
Näkymä meidän sohvalta:
Lattialla Juuson koneita ja valokuvia sinisessä muovilaatikossa, taktisesti koneiden takana on minun gradukirjapino ja sen takana mappi jossa on opiskelut vuosilta 2008-2010 ja aikakausi- ja käsityölehtiä. Nojatuolilla his'n'hers vaatesotku, mm minun lenkkihousut ja muovipusissa vintille meneviä vaatteita ja lakanoita (ne on ollut menossa jo yli kuukauden, vähänkö ne on hitaita). Tuolin selkänojalla anoppilaan tarkoitettu joululahjaliina joka ei onnistunut ihan niin hyvin kuin olisin halunnut.
Lehdet ja kirjat ei mahdu kirjahyllyyn koska kirjahylly näyttää tältä:
Ylähyllyllä valkoisissa kansioissa käsityölehtiä. Kansiot on ihan täynnä, pitäisi siis ostaa uusia. Harrastekirjojen edessä näyttää olevan kylmäkalleja odottomassa ensi kesän retkiä. Kaapin päällä hyllyllä on keittokirjoja koska keittokirjatkaan ei enää mahdu hyllylleen. Tuo hylly missä on joululahjaorkidea on se Juuson puoli. Miten sillä voikin olla niin vähän tavaraa? (ja sohvan käsinojalla ihan oikeassa reunassa pilkahtaa sinistä pussilakanaa... ne kyllä saatiin vedettyä eilen)
Ja se syy miksi olohuoneen lattia on täynnä koneita:
Meidän digiboksi jota Juuso on rakentanut marraskuusta. Se oikeasti toimiikiin eikä ole räjähtänyt ja nyt siinä on jo katto ja pohjakin!
Eilen saunassa kysäisin olisiko mahdollista korjata blogia ihan niin pikkiriikkisesti että kommentit ja kommentointi hoidettaisiin samassa ponnahdusikkunassa. Ei kyllä ole kiire mutta tällaista ajattelin. Joten ei, en ole poistanut kommentointimahdollisuutta vaan Juuso sitten fiksasi asian heti.
Tajusin nimittäin että kommenttiboksin dialogisuuttomuus (??? kyllä se kieliopillisesti kai noin menee) saattaa johtua siitä että jos halusit kommentoida klikkasit oikean puoleista nappia ja kommentoit näkemättä muiden kommentteja. Ja vasta sen jälkeen näit mitä muut ovat kommentoineet. No nyt näet (jos haluat) ne muiden kommentit siinä samassa ikkunassa kuin mistä kommentoit. Koittakaa vaikka! ;)
Kuinka monta lukijaa lähti just nyt lukemaan muiden blogeja?
Mä listasinkin jo kaikki lankakaupat...
13:42 keskiviikko 10. helmikuuta 2010
Lähipiiri tietää että jos ollaan lähdössä johonkin reissuun niin minä otan aina mukaan listan paikallisista lankakaupoista ja osaan hyvin määrätietoisesti tehdä niissä vierailuille aikaa. Siksipä moni tuttu tietääkin kysyä minulta osoitteita jos on itse lähdössä reissuun.
Monta kertaa olen ajatellut että olisi kätevää jos ne olisi koottu tänne eikä minun tarvitsisi sekavasta päästä tuottaa sekavaa selitystä kaupoista, tuotteista ja sijainnista. Tuumasta toimeen!
Lankakaupat á la Terhi (löytyy myös tuolta Käsityöt-linkin alta)
Homma on vielä vähän kesken ja sivun yläreunaan tulee todennäköisesti kätevä kaupunki-valikko navigointia helpottamaan heti kun saan sen askarreltua. Uusia kauppoja ja kaupunkeja otetaan vastaan. Kuka tietää, ehkä ensi kesänä tulen juuri sinun kaupunkiisi!
