Tuli vähän törsättyä...
18:04 lauantai 13. maaliskuuta 2010
...mut ei se mitään!
Kävin tänään vaatekaupoissa katselemassa millaisia kevättakkeja on ja minkä sitten voisin parin kuukauden päästä ostaa. Rekissä oli unelmieni übertyttötakki a-linjaisena, reilusti rypytettynä ja kohtuuhinnalla.
Ensiluokkaista palvelua antanut, itseni ikäinen myyjä myi vielä tänä keväänä todella trendikkään eläinkuosisen huivin 20% alennuksella. Täytyyhän sitä ostaa jos kohdellaan yhtä hyvin kuin minua. Ja teititellään samalla.
Perjantaina sai kukkakaupasta kaksi tulppaanikimppua lähes yhden hinnalla.
Ja aiemmin perjantaina huomasin että Poppeliin oli tullut uusia sukkalankoja joista Stepin Easy-sävy violetti-pinkki-harmaana väitti kivenkovaan olevansa minun värinen (minulla oli mustaviinimarja-sävyinen Pinaattitunika päällä joten pakkohan se oli uskoa).
Ja kun vielä asiakkaan kanssa tuli puheeksi sukat ja magic loop niin pakkohan se oli laittaa heti puikoille.
Loin 60 s. ja neulon Charade-mallin (Rav-linkki) mukaan. Ajattelin myös kokeilla elämäni ensimmäisen tiimalasikantapään. Mutta säästän nämä kyllä Lapin matkalle pääsiäiseksi. Mukana kun on kolme miesinsinööriä ja kaksi naista jotka eivät ehkä ole nähneet koskaan sukkia neulottavan näin. Jos ei olisi metallipuikot kiinni (2 mm) niin voisin hämmentää vielä matkustajia lentokoneessakin.
Oikeasti, vielä löytyy Suomesta monia jotka eivät tiedä että sukat voi neuloa yhtäaikaa samalla pyöröllä samalta kerältä.
Tukka putkella tunnelissa
21:23 perjantai 12. maaliskuuta 2010
Sisältää 0% käsitöitä
Meinasin nyt avautua asiasta joka on tärkeä, henkilökohtainen sekä akuutti. Tämän päivän yliopisto-opiskelusta. Minun yliopisto-opiskelusta. Mahdollisimman huonosta yliopisto-opiskelusta. En tarkoita huonolla että olisin huono opiskelija. Taidan olla ihan keskitasoa. Joskus parempi ja joskus rima kolahtaa. Opiskelen vain väärin.
Opin sen tällä viikolla kun sain kuulla että sain hylätyn helmikuun tentistä. Olin siipi maassa ja valmis kuoppaamaan ihan kaikki suunnitelmat. Olin toisaalta myös sitä mieltä että en olisi itsekään päästänyt itseäni läpi tentistä. Olin lukenut kirjat mutten osannut vastata juuri tentaattorin antamaan kysymykseen.
Niinpä, 300 sivua tekstiä, yksi kysymys, neljä tuntia aikaa.
En ole hyvä suoriutumaan paineen alla. En ole hyvä filosofoimaan yksinäni, humanistiparka. Enkä tykkää siitä että kuukauden työ voidaan mitätöidä yhdellä kysymyksellä. Varsinkin ET:ssä jossa minusta on koko ajan kyse jostain isommista asioista, jostain laajemmasta. Ymmärrän että sekin oppiaine sisältää juttuja jotka pitää vain osata. Aivan kuten kertotaulu tai verbintaivutus tai Suomen kannalta tärkeiden sotien ajankohdat (tai minkä tahansa sotien ajankohdat oikeastaan).
Mutta sitä se yliopisto-opiskelu on. Joka ei ole kenenkään vika. Ja kaikkien vika. Systeemin vika.
Samaa sivuaa meidän yliopiston taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen opiskelijoiden tärkeä tempaus: Tutkintotehdas 8.-9. huhtikuuta. Onneksi museologia on kyseisellä laitoksella. Onneksi kalenterissa on tilaa käydä seuraamassa edes osaa kahden päivän tapahtumista ja vierailijaluennoista ja opiskelijoiden aikaansaannoksista. Mutta samalla mielessä pyörii että niin moni muukin laitos ja aine hyötyisi meillä vastaavasta.
Tosiasia on että opintotukeni loppuu toukokuussa ja jos olen todella ahkera (sitten kun sille on aikaa) niin gradu valmistuu realistisella arviolla lokakuussa. Tästä olen puhunut paljon, lähinnä sen takia koska graduntekijältä kysytään aina miten gradu voi. ("En tiedä, en ole ehtinyt kaivaa sitä niiden huipputärkeiden tenttien takia tietokoneelta moneen viikkoon") Mutta koska juttelin yhden yliopistomme ehkä parhaimman opettajan kanssa tänään tajusin jotain todella tärkeää...
... en halua valmistua maisteriksi.
...haluan valmistua asiantuntijaksi!
Ja se ei ehkä tarkoita sitä tukkaputkella tunnelissa painamista vaan asioiden omaksumista. Asioiden pureskelua. Omien ja opiskelun palojen koontia. Ja voi olla että se kestää lokakuuhun. Voi olla että se kestää pidempään. Mutta se kestää sen minkä se kestää.
Maratonneulontaa
15:51 torstai 11. maaliskuuta 2010
Eilen kolahti postilaatikko ja pääsin mittailemaan uutta pyöröäni. On se pitkä. Pidempi kuin minä. Mittasinkohan oikein?
Ohjeessa lukee että poimi 348 silmukkaa paidan reunasta. Minun laskutaito loppuu n. 150 joten annoin vaan mennä (jouduin luomaan takareunaan 2 silmukkaa lisää ensimmäiselle 3o3n-kerroksella). Mutta pyörö ei ainakaan loppunut kesken...
Mustaa on tosi vaikea kuvata. Puuvillasta taas tykkään. Päätteleminen tulee olemaan ihan kamalaa mutta voi olla että seuraavakin neule on puuvillaa (ellen sitten tilaa sitä pellavalankaa ennen). Ja jos ei lasketa sitä että aloitin eilen Pinaattitunikan silmällä pitäen pääsiäisen Saariselän reissua. Tarpeeksi helppo, tarpeeksi kevyt, tarpeeksi kiva.
Mutta oikeasti... Tämän on parempi olla kiva!
Pitkiä pellavia
14:16 tiistai 9. maaliskuuta 2010
Kävelykaduille on muodostunut pieniä lähteitä ja ovesta ulos menneessään ei varo enää tippuvia lumikasoja vaan vesipisaroita. Joten pakostikin (ja melkein yhdessä yössä) mieli on kääntynyt kevääseen päin.
Keksin mihin haluan testata The tailored sweater-metodia ensiksi, nyt on vain lanka hakusessa. Pellavaa, tai pellavasekoitetta. Vähän rouheaa, saa olla kiiltoakin. Missään nimessä ei puuvillannäköistä liian pehmeää lankaa. Innoittajana toimi Novitan paita.
Ja tosiaan kun ostin kevään Novitan vain ja ainoastaan tämän ohjeen takia niin miksi sitten teen sen eri tavalla? No kun mua hämää tuo kaaviokuva:
Haluan juuri epäsymmetrisen helman mutta voiko se mennä noin? Että luodaan X-määrä silmukoita ja sitten lantiolla päätellään niistä puolet? Eikö siitä tule kummalliset pussit sivuille? Tai sitten mä en vaan osaa hahmottaa neuleita kolmioulotteisesti niin kuin paitapajassa totesin. Jos tekisin sen TTS-metodilla niin sitten voisin lisäillä sivusilmukan molemmin puolin aina yhden silmukan. Ainakin omassa visiossani siis.
Eli vain lanka puuttuu. Kartoitin tänään Jyväskylän kaupat mutta en vielä luopunut euroista (pellavalanka on kallista). Mutta vaikka lankaa ei löytynyt niin törmäsin kahteen mielenkiintoiseen sivuun: Ullcentrumiin joka myy ihanaa pellavalankaa mutta 51 euroa paidasta on vähän liikaa ja Rukkiin ja rautapataan joka on vantaalainen yritys jolla on kasvivärjättyjä lankoja ja koirankarvalankaa!
Etsintä jatkuu...
EDIT: Postauksen ongelma ei siis ole miten neulon paidan (tai toimiiko alkuperäinen ohje) vaan mistä löytyisi kohtuuhintaista (vaikka alle 35 euroa per 1000 m) pellava/pellavasekoitelankaa. Saa auttaa!
EDIT2: Kyllä mahdottomiakin saa toivoa. ;)
Kukkaro kiittää
11:01 maanantai 8. maaliskuuta 2010
Eli eli eli. Sattumoisin ja täysin vahingossa olin suunnitellut kotivierailun samalle viikonlopulle kun Helsingin käsityömessut olivat. Koska ilmassa on jonkinlaista uupumista enkä tykkää Wanhan sataman messuista yhtään (koska siellä on kuumaa, ahdasta ja kamalat jonot kahviloissa) niin päätin etten mene. Tietysti eilen kun luin Marjutin ja Koukuttajan blogeista että siellä olisi saattanut tavata Marjuttia ja Koukuttajaa niin vähän kyllä harmitti. Tosin Koukuttajaa treffailen kyllä tällä viikolla! Sillä on menossa joku Suomi-turnee.
Joten päätin siis että käydään kurkkaamassa se Lankamaailma Nordia kun siitä kaikki puhuu (tosin äidin mielestä sekin oli kummaa että haluan vapaaviikonloppunakin kiertää lankakauppoja):
Minulla oli suuret suunnitelmat ottaa kamera mukaan ja luvalla kuvata ihan kaupan sisältä mutta se oli niin iso ja sitten rupesi vähän itseäkin nolottamaan. Mutta on kyllä maineensa veroinen! Olin kirjanut kalenterin sisäkanteen post-it-lapuille neljän neuleen speksit (pellavaa, sukkalankaa, villa-alpakkaa, pörröistä villaa tai mohairia) joita metsästin. Ja niin kuin sanoin eilen niin pellavan kanssa ei ihan onnistunut. Eikä villan koska kaupasta ei löytynyt Rowania tai Sirdaria. Mutta ei kai sitä nyt lähdetä junalla kauppaan ja tulla kotiin tyhjin käsin?
Sukkalankaa Pinaattitunikaan. Kaupassa muistelin että edelliseen meni kaksi kerää SchoppelWollen Zauberballia jota oli sopivasti kaupassa jotta pystyin tarkistamaan että lankojen metrit täsmäsi. Jännitti vielä kotimatkallakin keksinkö omiani mutta niin se vain oli kuin olikin. Finnwool hyppäsi syliin kun kiersin kauppaa kolmannen kerran. Ja tuo ylhäällä piilossa oleva on se ilmainen kerä jonka sain kun vingutin korttia yli 20 euron edestä. Siitä tulee kuulemma yksi lyhytvartinen sukka. Täytyy varmaan mennä pian takaisin?
Mutta uskon että messuilla olisi tullut vielä enemmän vahinkoa... vai mitä?
Miehelle oli ehkä hivenen tuskaistaa jo se että kierrettiin yksi kauppa kolmeen kertaan. Mutta kun sitä lankaa oli niin paljon että meinasi tulla samanlainen sokeus (lankasokeus?) kun Karnaluksissa vaikka Nordiassa langat onkin järjestetty paaaaaaljon loogisemmin (sukkalangat samassa nurkassa, pellavat yhdessä hyllyssä, löytönurkkakin löytyy...).
Josta sitten keksinkin loistavan synttärilahjan itselleni (sitten toukokuussa kun oon ehtinyt olla tosi kiltti):
Ajattelin että voisin ottaa äidin (tai jonkun muun lankamyönteisen) mukaan ja koluta kaikki Helsingin lankakaupat. Tai ainakin keskustan. Tai ainakin ne joita en ole vielä kolunnut. Tosin 14. & 15. päivä on tentit joten se pitää tehdä joko viikkoa aikaisemmin tai viikkoa myöhemmin.
Klassisesti äiti sanoi kaupassa että puikot oli alennuksessa (en tiedä mitkä puikot vai kaikki) johon totesin etten varmaan tarvitse mitään joten keskityn lankaan. Ja sitten eilen ilalla tilasin Vuorelmalta 200 cm 2.5 mm pyörön että saan puuvillapaidan kaarevan reunan tikuteltua kunhan hihat valmistuvat. Täytyisi varmaan lähteä Tallinnaankin hakemaan lisää pyöröjä Karnaluksista...
Vyyhdillä vai ilman?
20:25 lauantai 6. maaliskuuta 2010
Aloittelevana neulojana (siis joskus 3 vuotta sitten) vierastin lankavyyhtejä. Tuntui tarpeeksi vaikealta neuloa, saati sitten että olisin ensin joutunut kerimään langan kerälle ilman vyyhdinpuita ja kerijälaitetta. Minut oli siis peloteltu tarpeeksi hyvin langan sotkeentumisilla ja muilla kauhutarinoilla. Apuvälineitä ei vieläkään ole mutta toimii se ilmankin.
Nyt olen oppinut että joskus parhaimmat langat eivät ole kerämuodossa ja pitää nähdä vähän vaivaa voidakseen neuloa jotain ihanaa. Kuten tämä Tekstiiliteollisuuden Kamena.
Tosin ihan vielä en ole sisäistänyt asiaa tarpeeksi hyvin. Kolusin tänään Lankamaailma Nordian ja etsin mm. pellava/pellavasekoitelankaa keväiseen tunikaan. Ohitin Marks&Kattensin Linenin kun ne vyyhdit näyttivät niin säälittäviltä. Mutta niissähän oli 125 metriä lankaa!
Oppia ikä kaikki. Haaveissa on siis täydellistä pellavalankaa, reumalankaa ja lankaa keväiseen neuletakkiin jonka malli pulpahti jostain pääni syövereistä torstaina. Mutta huomenna niistä tämän päivän aarteista.
Pupun paita
09:56 torstai 4. maaliskuuta 2010
Tämä on nyt ollut valmiina jo muutaman päivän mutta koska samalla kuvasin neulomistani enkä vielä osaa itse siirtää videoita blogiin lisättävään muotoon niin odotin sitä hetkeä että Juusolla olisi aikaa auttaa mun tyhmissä harrastuksissa...
En omista nallea. Tai en siis ole aikoinaan kiintynyt yhteenkään nalleeni niin paljon että olisin raahannut sitä mukanani tänne Jyvsäkylään asti. Pupuni taas on auttamatta liian pieni mutta ainoa jolle paita sopi edes jotenkuten.
Pupun nimi on Pimpeli (arvatkaa vaan nauroivatko kaikki kaverit nimelle pienenä ja vähän isompanakin?) ja sain sen isän työpaikan sihteeriltä alle kouluikäisenä kun olin Lastenklinikalla mysteeritaudin takia. Tauti on papereissa viirusperäisenä aivokalvontulehdus-epäilynä mutta kaikista magneettikuvauksista, aivosähkökäyröistä, selkäydinpunktioista ja koepaloista huolimatta se ei koskaan selvinnyt aivan varmasti. Olin siis todella kipeä ja sain sairaalaan paljon leluja joista tämä pupu oli kaikista rakkain. Se on nähnyt lähes tulkoon yhtä monta maata kuin minäkin (vaihto-oppilasvuoden jälkeen en ole enää pakannut sitä matkalaukkuun...) ja pari pesukoneen pesuohjelmaakin.
Kun sain tämän Tuulian TTS-metodilla tehdyn paidan valmiiksi niin totesin että itsellenikin kelpaisi samanvärinen paita. Ehkä ensi syksynä?
Pajassa opin monia hyödyllisiä asioita. Kuten että mallitilkkua kuuluu kohdella aivan kuten valmista neuletta. Tosin vastahan opin tekemään mallitilkkuja eikä Roomaakaan rakennettu päivässä. Opin myös aivan uudeen luomistavan jota meinasin kokeilla SKB-paitaan... heti kun saan taas kerättyä tahdon voimaa jatkaa sitä. Ja opin myös että löysä käsialani saattaa kauhistuttaa muita neulojia. Tai siis se kuinka "väärin" neulon. Josta syystä sitten kuvasin itseäni neulomassa paidan alareunan resoria meidän sohvalla (yöpuku päällä):
Hide and seek
09:43 tiistai 2. maaliskuuta 2010
Luin jostain viime viikolla - taisi olla uusin Taito-lehti - että nykyihminen on yhä keräilijä. Koska selviytyminen riippui ennen siitä että löysi parhaat marjapaikat ja keräsi varastot täyteen siltä varalta että joku muukin löytäisi ne, niin ihminen teki juuri sen. Väitetään että tämä taipumus on kulkenut geeneissämme tähän päivään asti. Paitsi että enää ei välttämättä kerätä marjoja pakkaseen. Joku kerää tietokoneen osia ja... joku toinen lankaa.
Keräilyn takia etsiminen ja löytäminen tuottavat meille mielihyvää (miksi muuten esimerkiksi isäni lähtee aina etsimään kanttarelleja kun rantautuu veneellään uuteen paikkaan vaikka laiva on lastattu ruoalla?). Ja myös neuloja saaa mielihyvää täydellisen langan metsästämisestä. Myös minä.
Kanttarellien sijaan minä etsin eilen lankaa Ysoldan Coralineen. Ravleryn mukaan paita on tehty mm. Rowanin Felted Tweedistä ja Cashsoftista tai Sirdarin Balmoralista. Felted Tweed löyyi helposti suomalaisista kaupoista mutta hinta on suolainen. Sirdarin Balmoralia en löytänyt oikein mistään. Etsinnän lomassa tosin tuli päivitettyä Lankakauppoja-sivu myös nettikauppojen osalta. Olen ihan varma että moni puuttuu joten niitä saa yhä ilmoitella minulle.
En haluaisi korvata ohjeen lankaa niillä tutuilla ja turvallisilla (joita Ravelrykin ehdotti). Haluaisin tänä vuonna kokeilla uusia lankoja. Valitettavasti näyttää siltä että joudun siis avaamaan kukkaroa vähän enemmän...
Nettilankakaupat ovat kuitenkin vielä aika tylsiä. Enkä tarkoita nyt suomalaisten valikoimaa. Neulomisessa ja langan ostamisessa tärkeää on myös tuntuma. Haluan tietää langasta enemmän kuin kuvan (jossa värikin saattaa olla vääristynyt) ennen kuin tilaan sitä paidallisen ulkomailta. Joka on syy siihen miksi rahaa tipahti tänä aamuna BookDepositoryyn eikä KnitAndSew-kauppaan.
Vaikka olenkin viikonloppuna pääkaupunkiseudulla niin taidan olla tosi tylsä ja jättää Helsingin messut väliin. Tosin suunnitelmissa on kyllä suunnata katsomaan millainen paikka se LankamaailmaNordia oikein onkaan. Tällä toivon annostelevani lankaa ja ihmisiä sopivissa määrin.
The tailored sweater by Tuulia
10:50 sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Eilen Kässämuseon AVOINpaja oli ehkä parhaassa mahdollisessa käytössä. En tosin tarkoita etteikö koululaisten opastus&työpajat tai tiistain Ystis olisi tärkeitä mutta eilen paja oli varattu meille!
Neulomisen guru, mahtava Tuulia tuli pitämään meille jyväskyläläisille paitapajaa. Pitää myöntää että olin vähän skeptinen ja halusin kynsin hampain pysyä uskossa että vanhassa vara parempi. Koska onhan täällä saatu sopivia paitoja aikaiseksi ennenkin ilman uusia jibbojakin... ehkä liiankin helposti. Mutta onneksi olen myös sitä mieltä että kaikkea uutta on kiva kokeilla!
Sitä paitsi oli äärettömän terveellinen kokemus tuntea pajan alussa kuin olisi neulomassa ensimmäistä kertaa. Niin vaikealta se tuntui! Kuitenkin, toisin kuin ehkä paikallaolijat uskovat, niin nyt olen ihan myyty ja odotan sormet syyhyten ohjepakettia Tuulialta.
Sen lisäksi että opin jotain uutta (ja sain mahan täyteen herkkuja) niin seura oli mitä parhain! Paikalla oli vanhoja tuttuja ja neulojia jotka näin ensimmäisen kerran livenä. Ja koska olen seurannut Tuulian blogia siitä asti kun neuleblogit löysin (syksy 2006?) niin oli aivan mahtava tavata Tuuliakin. Ensimmäiset 4.5 tuntia menivätkin silmänräpäyksessa.
Tuleville paitapajalaisille suosittelen niitä parhaita puikkoja (ei-Prymejä) ja hyvää lankaa (ei-seiskaveikkaa... ellei sitten tykkää siitä). Koska minä olisin alussa tarvinnut magiclooppia ja muovilangan nitkutus alkoi käydä hermoille. Eli ostakaa hyvää villaa vaikkei sitä tarvitakaan kun vähän alle 100 g (eli ne varaston jämäkerätkin kävisivät).
Koska tämä oli vaatimattoman lyhyellä neuleurallani ehdottomasti paras päivä niin jäin heti koukkuun. Näitä voisi järjestää useammankin. Tiedän yhden joka voisi tulla opettamaan vaikka pitsilampun tekoa ja muutaman jotka voisivat opettaa miten täydellinen neule suunnitellaan. Ja pitsihuivin tekoa. Valitettavasti en vain tiedä yhtäkään toista jolla olisi näin valmis, täydellinen ja loistava paketti tällaiselle kurssille. Toki eihän sitä tarvisi välttämättä neuletta opettaa. Itseäni voisi kiinnostaa myös esimerkiksi neulomisen historia luento. Tai kinnasneulatekniikka. Saa siis ilmoittautua minulle jos haluaa tulla pitämään kursseja meille Kipakoille (ja muillekin jyväskyläläisille). Jyväskylä odottaa sinua!
Ja valtavan iso kiitos Tuulialle!!!
Omat hihat
11:59 perjantai 26. helmikuuta 2010
Jee! Nyt mulla on kaapissa ne hihat jotka vetää ihan minkä pituisen paidan päälle tahansa. Tykkään. Tykkään myös siitä miedosta lampaan tuoksusta mikä paidasta lähtee omaan nenääni. Toivottavasti muutkin tykkää. Tai toivottavasti muut ei ainakaan inhoa.
Miettiiköhän kukaan muu näin paljon miten kuvaa neuleet? Olin jo ennen aloitusta päättänyt että tämän rokkihenkisen farkkutunikan päällä. Ja olin myös päättänyt että haluan kyseisen paidan päälle eiliseen ekaan opastukseen. Joten eilenhän sen hihattimen sitten piti olla valmis ja eilen se sitten piti kuvata. Kauheasti hymyjä ei irronnut kun vähän jännitti se opastus.
Tosiaan, lanka on merinoa Garnstudiolta eikä Garnstudio koskaan vastannut mitenkä on mulesing-käsittelyn kanssa. Joten en voi tykätä paidasta ihan niin paljon kuin muuten. Mutta oli se tänäänkin päällä normaalipituisen t-paidan päällä. (muutenkin näillä neuleilla on tapana päästä heavy-rotaatioon siihen asti kunnes seuraava (ihana) neule valmistuu...)
Hyvin onnistuin myös häivyttämään kuvista sen yhden kauneusvirheen jonka korjaan vielä tänään: koska toinen hihansuu on luomisreuna niin se on tosi nätti kun taas päättelyreuna rullaa vaikka yritin päätellä kireästi. Meinasin kokeilla "uutta" ketjusilmukkavirkkauspäättelyä siihen tänään illalla.
Malli: Rib Knit Lace Shrug, koko L
Lanka: Garnstudio Merino extra fine, 334 g.
Puikot: 2 mm, 3 mm & 4 mm
Kiertävä reuna rullaa myös mutta mielestäni se on parempikin niin etupuolella. Väittäisin myös että 2 päivän käytön jälkeen se on takaa laskeutunut eikä rullaa niin kuin kuvassa. Tajusin siinä toisessa hihassa että olin tehnyt reunan väärin (koska neuloin paidan kainaloihin putkena enkä tasona niin kuin ohjeessa joten unohdin neuloa nurjan kerroksen nurin) mutta siinä vaiheessa en kyllä enää purkanut. Ja tykkään reunoista näinkin. Liian pitkät hihat, tiedän. Mutta se oli tarkoituskin!
Puikoille hyppäsin sitten eilen puuvillatakki ja samalla keksin että tarvitsen kaappiin harmaan neulotun liivin (ei kovin paksu, ehkä vähän pörröinen ja jotain pitsiä yms.) ja pari paitapuseroa jotta museolla näyttäisin vakavasti otettavalta enkä sulautuisi lukiolaisryhmään yhtä hyvin kuin eilen. Sellaista yritin jo eilen etsiä lehdistäni mutta en löytänyt.
Toinen vaihtoehto olisi toki hankkia kansallispuku ja vetää se päällä. Olen saanut uppoutua tätä päivää varten kansallispuku asioihin ja idea alkaa kuulostaa koko ajan paremmalta. Sponsoreita kaivataan! Tosin aina voi odottaa rauhassa kunnes keksivät meille työvaatteet. Sillä aikaa voisin tilata Taito-lehden ja pistää sen verovähennyksiin.
Koska sitä kansallispukua ei nyt vielä ole (enkä oikein osaa päättää että minkä niistä sitten haluaisin) niin osallistun huomenna Tuulian paitapajaan (sekin museolla) todennäköisesti tämä neule päällä.